Raparperikiisseliä metsälaitumen reunalla

0

Raparperisykeröt alkavat olla kiisselitarpeiden verran jo kohollaan. On sitä jo odoteltukin, ensimmäistä kiisseliä! Nokkoset ovat tontilla korkeimmillaan 20 senttisiä ja kuivuri on aika ottaa käyttöön. Kuivan nokkosta sekä omaan käyttöön, että eläimile talviruuaksi, joten sitä ei oikein voi olla liikaa. Osa horsmista on kirinyt yli parhaan keruuiän, paljon olen ehtinyt kyllä paistaakin.

Puihin tulee vihdoin lehtiä! Koivun silmuja tulee napsittua ohikulkumatkalla. Pahaa ehkä, mutta terveellistä. Pihlajan lehtisykeröt maistuvat hyvältä sellaisenaan. Niitäkin voi nyt kerätä ja kuivata talteen.

-Poika opettelee lukemaan. Yrttilaatikon reunalla hän juttelee: "Tämä alkaa samalla kuin banaani, tämä samalla kuin Pihlaja ja tämä alkaa samalla kuin `tappavan myrkyllinen´". Eli tässä kasvaa basilika, persilja ja tilli. Kuva: Hilla Nummila
Poika opettelee lukemaan. Yrttilaatikon reunalla hän juttelee: ”Tämä alkaa samalla kuin banaani, tämä samalla kuin Pihlaja ja tämä alkaa samalla kuin `tappavan myrkyllinen´”. Eli tässä kasvaa basilika, persilja ja tilli. Kuva: Hilla Nummila

Lasten kanssa on kasvihuoneessa kaiveltu matoja ja ihmetelty ötököitä. Yrttilaatikossa on vierekkäin kasvamassa tilliä, persiljaa ja basilikaa. Laitettiin kasvihuoneeseen myös rivi perunoita ja muutama kesäkurpitsa. Ihan vaan aikaisemman sadon toivossa, kun tilaa kuitenkin on. Tomaatit ovat viellä istuttamatta, mutta niissäkin alkaa kukkia näkyä.

On luvattu lämpimiä säitä, maa kuivaa vihdoin laitumella ja pihassa. Kaviokkaat ovat olleet ensimmäisiä öitään kesämetsässään ja nauttivat selvästi lämpöisestä säästä. Alkaa olla hyvin selvää, että joulukuussa kotiin palanneen aasin vatsan sisällä kasvaa yllätys! H-hetken tarkkaa aikaa ei tiedä, mutta oletan varsomisen olevan tässä muutaman kuukauden sisällä. Koko talven ajan toivoin, että hän ei vaan olisi tiine, mutta kun asia varmistui niin vimmainen suojeluvietti on alkanut kasvaa. Nyt ei muuta toivokkaan, kun että kaikki menisi varsankin kannalta hyvin. Synnytyksissä on aina menetyksen pelko läsnä, niin emän kuin jälkikasvunkin.

Aasin vatsassa kasvaa piskuinen ihme, toivotaan, että kaikki sujuu hyvin!  Kuva: Hilla Nummila
Aasin vatsassa kasvaa piskuinen ihme, toivotaan, että kaikki sujuu hyvin! Kuva: Hilla Nummila

Aasin tiineys kestää noin vuoden verran. Minun aasini ovat synnyttäneet aiemmin kaksi tervettä varsaa, mutta siitä on jo 5 vuotta aikaa. Jännitystä lisää epätietoisuus ajankohdasta, ja valvomisen vaikeus. En pitäisi aasia karsinassa valvonnassa kovin pitkään, koska synnytykseen voi olla kaksi viikkoa tai kaksi kuukautta. Tarkailen merkkejä ja yritän varautua mahdollisimman hyvin.”Älä tule paha kakku, tule hyvä kakku”. Toivotaan parasta!

Hyviä lämpöisiä aurinkopäiviä!

Hilla