Nykyään on trendikästä puhua mukavuusalueesta. Se on tuttu ja turvallinen olotila, jonka sisällä arki sujuu turvallisesti kuin telkkarin lempisarjan parissa.
Jos on tottunut katsomaan joka päivä brittiläisen maalaiskylän tapahtumia Sydämen asialla -sarjasta, amerikkalainen Game of Thrones -fantasia tuntuu hypyltä toiselle planeetalle. Elämäntapakouluttajat sanovat, että ihmisille on hyväksi siirtyä välillä pois sieltä mukavalta alueelta.
Kokemuksesta voi sanoa, että on siinä jotain perää. Viime aikoina olen lenkillä kuunnellut lahjaksi saamastani pienestä musiikkivehkeestä Led Zeppeliniä, joka on kyllä loistava bändi omassa lajissaan, mutta ei kuulu lemppareihini. 70-luvun rock alkoi pauhata korvissani kesken metsälenkin, ja olin jo riuhtaista kuulokkeet korviltani. Onneksi en tehnyt niin, vaan jatkoin kuuntelua. Raskas musiikki kevensi kummasti askeilta ja hiki virtasi loppumetreillä.
Työkaveri puolestaan hämmästeli vuodattaneensa lenkillä kyyneliä nuoren rap-artistin biisiä kuunnellessa: laulun sanat iskivät suoraan ja täysin yllättäin nelikymppisen naisen sydämeen. Tähän ikään mennessä ihmiselle on muodostunut jo melko varmat mielipiteet siitä, mistä tykkää ja mistä ei.
Suosikkeja ja inhokkeja löytyy niin kirjallisuudesta, kuvataiteista, musiikista, telkkarisarjoista kuin elokuvistakin. Jokainen on varmasti joskus innostunut jostain näkemästään ja kokemastaan niin, että asiasta on pakko kertoa muillekin. Rönsyilevä ja pursuileva hehkutus saa harvoin vastakaikua: vastassa on usein jäätävä hiljaisuus tai huvittunut hymähdys.
Maailman paras konsertti ei tunnu enää maailman parhaalta itsestäkään. Ja se vasta harmittaa, jos omasta mielestä upea taide-elämys tuntuu toisesta lattealta. Kulttuuri ja taide erottavat ja yhdistävät. Vuosi sitten päätin mennä Kustaa Hiekka -kulttuuriviikon konserttiin kuuntelemaan lauantai-iltana virolaista nykysäveltäjää Urmas Sisaskia. Oikeasti olisin halunnut mennä saunaan.
Onneksi tein oikean valinnan. Sisaskin musiikki yhdistettynä valkokankaan vaihtuviin tähtitaivaan näkyviin tarjosi semmoiset löylyt, että olin penkiltä pudota. Kulttuuriviikko on taas alkamassa. Jospa tälläkin kertaa uskaltaisi irrottautua sieltä mukavuusalueelta, omalta rakkaalta kotisohvalta.
Tällä viikolla mediassa on marmatettu siitä, että suomalaiset marmattavat aivan liikaa. Vastalääkkeeksi voi kokeilla Kodin Kuvalehdessä haastatellun Noora Västisen loistavaa neuvoa: Älä valita, ala valita. Noora on ihan tavallinen nuori nainen paitsi että hän 80-senttinen. 12-vuotiaana hän päätti keskittyä ongelmien sijasta unelmiin. Jos kaipaat elämääsi vaihtelua, elämyksiä, väriä ja elämää nyt se on mahdollista kotikulmilla. Hyviä vinkkejä löytyy tämän lehden kulttuuriviikko -teemasivuilta.
Julkaisemme täällä valittuja Täst kulmast -kirjoituksia. Kaikki kirjoitukset ovat luettavissa Laitilan Sanomien paperi- tai digilehdestä.