Lakiluonnos kaupunkiseutujen pakkoliitoksista valmistuu tällä viikolla. Valtioneuvostolla on luonnoksessa kirjattu oikeus määrätä kunta liitokseen, jos se ei kykene järjestämään palveluja asukkailleen.
Laitilaa, Uuttakaupunkia ja Pyhärantaa ei ole näkynyt julkisuudessa esillä olleilla listoilla – tosin lakiluonnosta ei ole vielä edes kokonaisuudessaan julkistettu.
Turun yliopistossa järjestetyssä seminaarissa kuntaliitoksia lähestyttiin erilaisesta näkökulmasta kuin viime aikoina on totuttu (juttu sivulla 8). Ta-loudellisten ja hallinnollisten asioiden sijaan Turussa pohdittiin kuntaliitoksiin liittyviä tunteita sekä niiden vaikutusta ihmisten identiteettiin. Siis juuri niitä asioita, joita monien poliitikkojen mielestä ei pidä sotkea rationaaliseen päätöksentekoon.
Seminaarissa tutkijat korostivat, että kotiseutu ei välttämättä merkitse kaikille synnyinkuntaa, vaan esimerkiksi kylää tai lähiötä, jossa on viettänyt lapsuutensa. Kuntien yhdistyminen ei hävitä kotiseutua, mutta se voi vaikuttaa yhteenkuuluvuuden tunteeseen. Esimerkiksi Naantaliin yhdistyneellä Velkualla yhteisesti hoidetut asiat koetaan nykyään ainakin tutkimuksen mukaan enemmän kaupungille kuuluviksi.
Kuntaliitoksista on monenlaista musta tuntuu -tietoa, mutta selviä faktoja ja laskemia on vähemmän. Usein väitetään, että suuret kunnat pystyvät tuottamaan palveluja paremmin kuin pienet. Viime lokakuussa julkistetun tutkimusraportin mukaan tämäkään ei ole itsestään selvää: raportin mukaan kuntaliitokset tarjoavat mahdollisuuksia, mutta ne eivät tuota vaikutuksia automaattisesti. Raportin tekivät pitkän linjan kuntaliitosselvittäjä Arto Koski, Kuntaliiton erityisasiantuntija Jaana Halonen ja tutkija Anni Kyösti.
Arto Kosken mukaan kuntaliitosten kannattajilla on taipumus ylikorostaa kuntaliitoksen hyötyjä ja vastaavasti kuntaliitoksen vastustajilla on taipumus ylikorostaa kuntaliitoksen haittoja.
Varmaa on, että pakon sanelemana toteutettu kuntaliitos on aina huonoin vaihtoehto.