Näin nopeasti metsästäjätutkinnon suorittamisen jälkeen pääsin ensikertaa mukaan metsälle. Meille tuli kesällä vanhempi beagle, jonka kanssa ei olla vuosiin metsästetty. Kova riistavietti hänellä on tuntunut olevan, ja siihen on tähdätty, että pääsisin näkemään hänet työn touhussa.
Heti kun kortti oli taskussa, otin yhteyttä erääseen hiukan kauempana asuvaan metsästävään pariskuntaan, ja kyselin jos lähdettäisi koiraa koittamaan. He ovat kovia metsällä kävijöitä omien koiriensa kanssa ja olivat heti valmiina. Ajeltiin paikalle aamuvarhaisella vieraslupa taskussa. Perillä laitettiin koiralle tutkapanta kaulaan. Koira pääsi ajamaankin jänistä, mutta saalista ei tullut. Jänis juoksi tielle, josta koira haettiin takaisin. Kokemus oli kuitenkin hieno meille molemmille. Koiralle se oli hyvä paluu metsään ja minulle ensimmäinen kosketus metsästyksestä.
Oletan, etten ole suurien jahtien ihminen, mutta koiran kanssa kaksin voisin kuvitella käyväni metsällä paljon. Se kulkeminen ja luonnon tarkkailu on tietysti yksi tärkeä syy; tulisi vielä enemmän mentyä metsään, ja saatua sitä energiaa, joka sieltä on imettävissä.
Mitä enemmän metsään tulee mentyä, sitä enemmän sieltä löytää sieniä, marjoja ja yrttejä, ja talvellakin lumen alta varpuja ja maahan pudonneita männyn neulastupsuja. Koskaan ei tarvitse tulla kotiin tyhjin käsin, se on metsässä kaikkein parasta! Täytyy toki muistaa varpujen kohdalla, että keräämiseen pitää kysyä metsän omistajalta lupa, jos liikkuu muualla kuin omalla maalla.
Ehdottomasti minua kiinnostaa myös riistan liha. Se on kuitenkin parasta ja luonnollisinta lihaa, jota perheelle voisi tarjota.
Itse sitä yrittää omien lihaksi kasvavien eläinten kanssa elää parhaalla mahdollisella tavalla; tarjota lajinmukaista tekemistä ja mahdollisimman luonnollista ruokaa. Koskaan kuitenkaan ei voi tarjota sitä vapautta ja yhtä aktiivista elämää, jota eläimet luonnossa viettävät.
Metsästäjäksi hinkuminen on kärsivällisyyttä vaativaa puuhaa. Meillä ei lähipiirissä ole asialle omistautuneita ihmisiä lainkaan, ja siksi on vaivattava hiukan puolituttujakin, jotta pääsee alkuun. Seuraavaksi on vuorossa metsästysseuraan hakeminen ja jännittäminen pääseekö vai ei.
Ne ensimmäiset lihat ovat jossain etäisessä tulevaisuudessa, mutta ne ovat niin arvokkaita, että kyllä niitä passaa odotellakin.