Yksi maaseudulla asumisen hienoja puolia on vuodenkierron selkeys. Selviytymisen tunnetta ja turvallisuutta itselle tulee siitä elämän rytmistä, jonka tuovat arkiaskareiden säännöllisyyden lisäksi eri vuodenaikoina tehtävät asiat. Esimerkiksi alkuvuodesta kaadetaan puita tulevaksi talveksi.
On hienoa varautua ja ajatella jo nyt perheen hyvinvointia ensi talvena. Vaatii muutamia työpäiviä, että tarvittava määrä puita on pihassa. Se on lähinnä miehen hommaa, hänellä pysyy moottorisaha kädessä paremmin kuin minulla. Kun puut on pihassa alkaa minun työni; niiden ihastelu.
Lämmön arvon ymmärtää todella silloin, kun herää taviaamuna pakkasen paukkuessa, ja tuvassa lämpötila on laskenut reiluun kymmeneen asteeseen, koska uunin pellit ovat jääneet auki. Kerrostalossa ei juuri lämpötiloja tarvinnut miettiä. Oli joko vähemmän tai enemmän sopivaa, ei koskaan kylmä. Tämäkin perusasian eteen nyt tehdään töitä – siis enemmänkin kuin vain termostaattia säätämällä.
Lämpö tulee kovan työn jälkeen, ja se palaa kauniilla liekillä. En kyllästy ihmettelemään tulesta tulevaa lämpöä, enkä arvostamaan sitä työtä minkä takana se on. Puiden teko tuntuu myös tuovan perhettä yhteen, kun isoisä, isä ja lapset ovat yhdessä tauolla evästä syömässä. Siinä syntyy lapsille kauniita muistoja luonnossa olemisesta, työstä ja yhdessä tekemisestä.
Ihanat arjen askareet, ihana arki. Itse tekeminen ja turvallisuuden tunne tulevasta.
Ensi talvena meillä on puita pesään kannettavaksi, sitä on tänäänkin varmisteltu. On jotain mitä laittaa leivinuuniin, ja jolla kypsyttää uunipuuroa.
Päivät pitenevät hurjaa vauhtia, kohta me koulitaan ensimmäiset taimet. Poni metsässä hinkkaa paksun talvikarvan peittämiä kylkiään suureen mäntyyn. Tämä on kaunista aikaa.