Maasta alkaa puskea pieniä vihreitä ihmeitä. Jo tähän aikaan. Säätiedotuskin lupailee lämmintä ja keväistä. Taloa ei tarvitse juurikaan lämmittää enää – puuta ja sähköä säästyy.
Yksi hellyyttävä kevään merkki on ystävien Facebook-sivujen täyttyminen vastasyntyneiden eläinten kuvilla. Kilejä, karitsoja ja kanivauvoja syntyy, ja tipuja kuoriutuu. Meillä ensimmäisiä karitsoja odotetaan vasta reilun kuukauden päästä, mutta kanivauvoja on jo syntynyt.
Joutsenia on näkynyt paljon, pajunkissat ovat muhkeita. Laitumen korjaustyöt jatkuu. Poni ja aasi juoksevat peräkanaa metsälaitumella kevättä rinnassa. Tuntuu siltä, ettei paljon mitään tapahdu, vaikka kokoajan tapahtuu todella ja paljon.
Lapset olivat leikkiessään sammuttaneet yhden pakastimen, ja osa pakastetuista lampaanlihoista oli sulannut. Ollaan syöty paljon lammasta, ja se on aina yhtä hyvää – padoissa, kastikkeissa ja leivän päällä. Syksyllä kerätyt mintut antaa sille hienosti makua.
Puskien juuresta olen muutaman kerran jo käynyt katsomassa, joko nokkosenalkuja näkyy. Ensimmäinen keväinen nokkostee tuoreista nokkosista, sitä kannattaa odottaa! Viime kevänä oli nokkoset huhtikuun loppupuolella tämän näköisiä:
Tänä vuonna pääsee varmasti keräämään ensimmäisiä teeaineksia aiemmin.
Viime syksyllä kerätyt tillit, persiljat ja voikukat näyttää myös hienosti riittävän tämän uuden varhaisen kohta alkavan hortakauden alkuun. Nokkosta taas oli kerättynä liian vähän. Jos vielä kovempia pakkasia tulee niin suojaan nokkosen ja voikukan alut varmasti harsoilla, jos ehtivät nousta. Arvokkaita alkuja täytyy suojella.
Villivihanneksien nousemista vahtaamassa
Hilla