Olen syönyt ensimmäiset pienet voikukan lehdet leivän päällä, ja mies toi löytämänsä mininokkoset minulle teemukillista varten. Hortoilukausi on alkanut! Vielä luvattiin viilenevää, mutta nyt mittarissa on komeat plussalukemat, ja se riittää.
Hortoilu määritellään seuraavasti: ”Hortoilu on hortan eli villivihannesten keräämistä, säilömistä, kokkaamista ja niistä nauttimista. Horta on pohjoisen omaperäistä superfoodia, tarjolla aivan ilmaiseksi sille, joka osaa hortoilla.” Miksi ostaa kaupasta viherjauheita ja kallista kuivattua villivihannesta, jos vaan on mahdollisuus kerätä niitä itse. Hortoiluun hurahtaminen on helppoa ja ravitsevaa, se kannattaa!
Ensimmäinen teemukillinen pienistä tuoreista nokkosista.. se tuoksu nenässä.. valtavaa. Sitä on vaikea selittää, kun sitä on puoli vuotta odottanut. Nokkosessa on paljon luonnon omaa kalkkia ja rautaa, ja se saa esimerkiksi hiukset ja kynnet kasvamaan kohisten. Sitä käytetään myös eläinten lisäravintona, voimistavana ja parantavana yrttinä. Toivon ja uskon, että saan tänä kesänä kerättyä vihdoin tarpeeksi nokkosta koko ensi talven varalle.
Nokkonen kannattaa kerätä aurinkoisen päivän päätteeksi, eikä sitä saisi koskaan kerätä esimerkiksi vanhan ulkohuussin tai lantalan läheisyydestä. Näin nitriittipitoisuus on mahdollisimman pieni. Nokkosta voi säilöä kuivaamalla ja lyhyen ryöppäämisen jälkeen pakastamalla, säilötyssä nokkosessa nitriittipitoisuudet on alhaiset.
Voikukan lehdet soveltuu myös hyvin pakastamiseen ja kuivaamiseen. Voikukassa on kalsiumia ja rautaa myös runsaasti, sekä A- ja C- vitamiinia. Molempia kannattaa kerätä ja ripotella ajoittain luonnon omana vitamiinilisänä ruokaa, jos ei mitään muuta.
Tästä kun nokkoset vielä hiukan kasvaa, niin alkaa keruu ja kuivatuspuuhat. Eläimet eivät niin mielellään syö tuoretta nokkosta, mutta kuivattu menee ihan hyvin. Itse annan nokkosta kaikille eläimille; kanoille, kaneille, lampaille, aasille ja ponille.
Pienten vihreiden kasvua seuraamassa
Hilla