Keväinen hetki

0

Lämpötilat ovat huidelleet nollassa ja minä olen ollut kahden vaiheilla, päästänkö kevänpuuhat kunnolla valloilleen vai valmistaudunko uusiin koviin pakkaspäiviin. Osittain olen jo lipsunut kevätpuuhien puolelle.
Alkukeväästä kunnostetaan laitumia ja korjataan talvella tapahtuneita vahinkoja.

Meillä on laitumet metsässä, ja siellä on saanut lähinnä nostaa eläinten kaatamia tolppia ja uudistaa kohtia joista puu on kaatunut läpi. Charmant on ollut iloinen päästyään metsälaitumelle ensi kertaa. Hän löytää vähän maasta syötävää, ja vapaana kulkeminen isomalla alalla on tietysti oma onnensa. Pientä riemun hyppelehdintää on myös tapahtunut!

Olimme eilen laitumella yhdessä; minä istuin mättäällä, Charmant kulki puiden lomassa, ja kaksi joutsenta lensi meidän yli. Siinä hetkessä oli vahvasti kevät läsnä. Uskon, että me molemmat tunsimme samoin. Charmant nosti päänsä ja katsoi äänen suuntaan, ohi lentäviä lintuja. Minun sydän rutistui ilosta, kun katselin häntä – hän näytti niin kotoiselta ja siihen puun viereen kuuluvalta. Joskus tunnen surun piston metsätöntä hevosta ajatellessani.
charmetsassa

Ensimmäisten tainten alut on koulittu isompiin purkkeihin. Ne kasvavat terraariossa ikkunalla ja voivat vahvasti – kasvua on hienoa seurata joka päivä. Kun ne kasvavat isommiksi, siirrämme ne yläkerran valoisaan tyhjään huoneeseen, ennen kasvihuoneeseen siirtämistä.

Kohta laitetaan hautomakoneeseen ensimmäiset munat, ja tipuja saa vihdoin tulla. Se on varmin merkki keväästä, pieni piipitys kuoren alla. Olen jopa käynyt puutarhassa katsomassa ja suunnittelemassa mullan äärellä, maahan en ole vielä koskenut.