Vihdoin kevät on ihan iholla; tipuja on talossa! Tiput piipittävät iloisina ja touhuavat keskenään. Ihan vasta untuvaisina kuoriutuneet alkavat heti puskea sulkia siipiin ja kasvaa kokoa. Mietinkin jo, tuleeko pääsiäinen taloon lainkaan tänä vuonna, jos tipujakaan ei tule.
Tiput tarvitsevat alkuun hyvän vedottoman paikan, lämpölampun, tipurehua, vettä, kalkkia ja hiekkaa. Vien heille myös pihasta multapaakkuja joissa kasvaa ruohoa, niiden nyppiminen ja kuopiminen on tipuille mielekästä puuhaa jo nuorina. Aikanaan heistä tulee meille munia ja lihaa, ja nytkin heistä on iloa hauskan tipusirkuksen näkökulmasta ajateltuna.
Tiput ovat alkuajat kahdessa terraariossa vedottomassa paikassa. Molempien päällä on lämpölamput ja sisällä lämpömittarit, jottei lämpö ole liikaa tai liian vähän. Epähuomiossa laitoimme ensin toisen terraarion päälle vaalean lämpölampun, ja vain toisessa oli punainen. Tipujen käytöksestä nopeasti huomasi eroja; siinä missä punaisen lampun alla olevat olivat rauhallisia ja lepäsivät paljon, vaalean valon alla olevat juoksivat päätäpahkaa edestakaisin. Kirkas valo häiritsee linnun luontaista päivärytmiä, ja siksi niille on parempi olla olemassa punainen valo.
Sain kerättyä ensimmäisen hieman runsaamman nokkoskasan ryöpättäväksi, ja ruokaan ja leivän päälle laitettavaksi. Ryöppäysvesi on kauniin vihreää, ja keitän siinä tipuille ja kanoille puuroa -jottei menisi mitkään vitaminit hukkaan. Nokkosleivän jälkeen olo on heti rautaisempi! Viellä saa odotella hiukan, että pääsee keräämään nokkosta ihan kuivattavaksikin. Ihanan aikainen kevät!
Piip-piip!
Hilla