Maan kääntämisen ja muokkaamisen jälkeen ensimmäiset siemenet laitettiin kasvihuoneeseen! Säät ovat yhä suosineet aikaisia kevätpuuhia, ja nyt päästään odottelemaan ensimmäisiä salaatteja omasta maasta. Taimia ei olla ihan viellä siirretty, ne saavat hiukan karaistua ennen maahan laittamista.
Olen hankkinut kukkien siemeniä netin kautta ihmisten puutarhoista ja aikanaan näkee, millainen ympäristöstä muodostuu. Onneksi tilaa istutuksille on pihan eri puolilla paljon. Olen käynyt kirjastossa lainaamassa köynnöksiin, kasvien jakamiseen ja perennoihin liittyviä kirjoja. Yhä köynnökset navetan seinustalle on löytämättä, vaikka jonkinlaisia mielikuvia on jo alkanut muodostua. Ehkä ensimmäistä kertaa elämässäni odotan kukkaloistoa! Kukkien kanssa ihaninta on jännitys ja odotus. Vasta aikanaan tietää mitä maasta nousee, ja onko kukat sellaisia kuin odotti. Vaikka ehkä pihan keväinen sekamelska saattaisi jo ansaita kaunistustakin.
Hedelmätarhan teko etenee hiljalleen. Olen pessyt pellosta nousseita kiviä ja niillä voi aikanaan reunustaa kukkapenkkiä tai polkua.
Minä olen aiemmin hoitanut orpoja kissanpentuja ja muuten hylätyksi joutuneita kissoja. Olen niiden hoidon jättänyt ainakin tältä erää muiden vastuulle, mutta erillaiset eläinsuojeluun liittyvät asiat ovat lähellä sydäntä. Yllättäen meille tuli muutama päivä sitten Suomen Herpetologisen yhdistyksen kautta, majoitukseen ja kodin löytymistä odottamaan, mattopyton. On hienoa, kun löytyy yhdistyksiä jotka auttavat myös matelijoita, ja jakavat tietoa ja tarjoavat apuaan. Matelijat ovat yhtä lailla lähellä sydäntäni, kuten muutkin eläimet. Käärmeistä ja liskoista minulla on jonkinverran kokemusta ja hoidan niitä mielelläni.
Tämän tyyppinen auttamistyö on minulle mieluisaa, koska tykkään tutustua erillaisiin eläinlajeihin ja niiden hoitoon. Toivotaan, että hän löytää kodin Herpetologisen yhdistyksen kautta pian, ja pääsee vakituiseen kotiinsa. Kaunis käärme.
Uuhet yhä kasvattavat vatsojaan, eikä karitsoja näy. Joka aamu herätessä jännittää, että joko ne ovat syntyneet! Ja lasten kamerallinen itkuhälytin, jonka kanssa viime vuonnakin seurasin karitsojen syntymää, on kaivettu esiin. Se lähettää kuvaa juuri ja juuri karitsointikarsinasta olohuoneeseen.
Koivut alkavat vihertää. Kaikki kasvaa. Valtavaa.
Hilla