Tietotekniikka on hyvä asia. Sosiaalinen media on hieman hankalampi pala pureskeltavaksi, ja älypuhelimet valtaavat maailman. Kaikkein eniten ruutuaikaa ja internetiä mietitään lasten sekä nuorten kannalta. Maailma siirtyy yhä enemmän verkkoon, joten olisi hienoa, jos jokainen lapsi ja nuori saisi elää turvassa myös sen alueella.
Kun olin pieni, pelasimme nettipelejä, olimme nimimerkeillä erilaisissa yhteisöpelisivustoissa, joissa hankittiin “poikaystäviä” ja ongelmana oli lähinnä oikean rahan käytön houkuttelevuus, sekä keskustelimme foorumeilla. Sähköposti oli vielä in ja mesettäminen hauskaa. Roolipelaamisessa kehittyi mielikuvitus.
Heppahullut tytöt pyörivät virtuaalitalleilla. Opin paljon nettisivun koodauksesta, grafiikoiden teosta ja kirjoittamisesta. Mieleen painui myös tekijänoikeuslaki, sillä hevosten kuvat lainattiin useimmiten netistä ja se haluttiin tehdä laillisesti. Riidat selvitettiin aina, koska kukaan ei halunnut huonoa mainetta nimimerkillensä.
Nettijutut eivät kuitenkaan olleet mielessä koko ajan. Päivässä oli tietty aika, jonka sain käyttää tietokoneella istumiseen. Muu aika meni oikeaan elämään. En ole myöskään koskaan kokenut varsinaista nettikiusaamista omalla kohdallani.
Minulle kerrottiin heti alussa, mitä netissä ei saa kertoa. Vanhempani neuvoivat minua luomaan sähköpostin nimimerkillä, ja omasta foorumistani tiedotettiin koko lähipiirille. Netinkäyttöäni on seurattu pienestä pitäen ja kerron mielelläni heille edelleen, mitä netissä teen. Vanhempani ovat Facebookissa kaverilistallani, ja he tietävät henkilökohtaisesta blogistani.
Nuoret tuijottavat muun muassa Facebookia, Instagramia ja Ask.fm-sivustoa. Silti ei välttämättä osata perinteisiä tietotekniikkataitoja, esimerkiksi tekstinkäsittelyä. Sosiaaliseen mediaan on sidottu teräsketjulla. Koulussa valistetaan paljastavien kuvien vaaroista sekä nettikiusaamisesta, jota on helppo tehdä nimettömästi.
Minä itse haluan antaa netissä itsestäni fiksun kuvan jakamalla ajatuksiani asiallisesti ja ystävällisesti. Toivoisin, että monet muutkin ajattelisivat niin, koska netti on yhtä lailla mahdollisuus kuin kompastuskivikin. Netissä voi kertoa paljon asioita, mutta se täytyy tehdä hyvin. Nettiin kirjoittaessani käytän vanhempiani sensuurina: jos voisin näyttää tekstin tai kuvan heille, se sopii myös muilla tavoin nettiin julkaistavaksi.
Siksi vanhempien esimerkki onkin erityisen tärkeä.