On tullut kevät. Se on aivan ihana tunne, kun näkee kuivan, paljaan asfaltin ja sitä voi koskettaa kädellä viime kesää muistellen. Viisitoista vuotta täyttäneelle se on myös merkki siitä, että mopokausi on alkanut.
Nuorten liikennekäyttäytyminen puhututtaa aina, ja yleensä siitä keskustellaan negatiiviseen sävyyn. Melkein hävettää itsekin ajaa skootterilla. Sehän on epäekologista, lisää melusaastetta, antaa laiskan ihmisen kuvan ja jos vahingossa tekee pienen virheen, se hävettää vielä vuosi jälkeenpäinkin. Silti mopokortti on nuoren elämän kannalta tärkeä: se voi olla vaatimus kesätyöhön, ja osa nuorista asuu niin kaukana keskustasta, että liikkuminen helpottuu silloinkin.
Yläasteella oli alkuvuodesta entisen poliisin Hannu Joren kahden tunnin valistus koskien päihteitä, tupakkaa, kiusaamista, vanhempien rakkautta ja myös liikennettä. Meille kerrottiin ikävästi päättyneitä tositarinoita myös mopoilijoista, ja erityisesti mopoautot, “muoviämpärit”, olivat puheenaiheena.
Valistus oli hyvä, ja se sai koko kaveripiirini ainakin hieman miettimään tärkeitä asioita. Mietin itsekseni, että uskallankohan enää ikinä ajaa skootterillani. Kortin ajoin viime lokakuun lopussa, ja muutama päivä sen jälkeen kaaduin joutuessani pois asfaltilta. Piennar oli liian kapea. Olin ollut ehkä liian tunnollinen, mutta onneksi minulla sen takia oli hyvät varusteet päällä. Olin ajatellut, että vain vastuuttomat ajajat voivat loukata itsensä.
Kokemus ei ollut kovin rohkaiseva. Talvitauolla liikennesäännöt ehtivät kunnolla syöpyä mieleen, ja kauhuntunne kaatumisesta haalistui hitaasti. Nyt keväällä olen käynyt valokuvaamassa hieman kauempana kotoa, ja siihen olen tarvinnut skootteriani. Olen varmempi liikenteessä. Tsemppaan itseäni koko ajan ajaessani ja otan vastuun erittäin vakavasti.
En tiedä, kumpi on suurempi: huimapäisten vai järkevien nuorien joukko. Joka tapauksessa molemmat saavat ajokortin helposti, ja myös huimapäät pääsevät ajelemaan viritetyillä mopoillansa kyläteitä pitkin. Vastuu heistä on ehdottomasti vanhemmilla. Olen kokenut isän neuvot hyödyllisiksi, ja varmasti tekisin liikenteessä enemmän virheitä, jos minun pitäisi pärjätä vain mopokoulun ohjeilla. Pitäkää huolta meistä nuorista ja ymmärtäkää, että rauhallinen, tositilanteissa harjoittelu on edellytys hyville liikennetaidoille!