Olisipa tavallinen arkipäivä aina yhtä helppo kantaa. Kuitenkin jokaista välillä väsyttää, on liikaa tekemistä ja epävarmuus sekä huoli kaivertavat mieltä. Täytyy pitää elämä kasassa ja olla ihmisiksi.
Aamu valkenee jokaiselle samanlaisena, mutta silti siitä on niin paljon erilaisia versioita. Ihmiset tekevät monia asioita päivän aikana: avaavat kaupan ovet, kun on aika, ja siivoavat kurajälkiä käytäviltä. He ompelevat vaatteita, ajavat linja-autoa ja opettavat lapsia. Ovat aika taitavia! Jossain kuuluvat sievät kiitokset, ystävälliset huomenet ja nöyrät anteeksipyynnöt. Pieneenkin kaupunkiin mahtuu myös kiukkua ja vihaa.
Vihaisena oleminen on raskasta. Turhaan rypyssä oleva otsa kuluttaa paljon enemmän voimia kuin varovainen hymyily. Toisinaan kaunaa kannetaan vain tavan takia, ja tuntuuhan se hankalalta muuttua yhtäkkiä iloiseksi. Mitä muutkin siitä ajattelisivat? Hymyn voi aloittaa aivan pienestä, esimerkiksi silmistä. Sitten voi, jos tuntuu hyvältä, nostaa suupieliä niin paljon kuin haluaa.
En aina osaa elää hetkessä, kun menneisyys tai tulevaisuus ovat mielenkiintoisempia. Olin eräs päivä elokuvissa kummisetäni kanssa katsomassa Noah-leffan. Se on seikkailuelokuva, ja siinä kuvataan ihmisen pahuutta. Jo istuessani bussissa Raumalle totesin itselleni: ”Hei, sinä siellä. Sinulla on nyt tämä hetki. Miten aiot käyttää sen?”
Takana oli iloinen mutta uuvuttava koulupäivä ja paljon ajatuksia, joten irtiotto oli maailman paras. Leffa oli minun mieleeni, ja rento seura tekee kaltaisekseen. Astuin illalla kotiovesta sisään ja isä kysyi, grillataanko makkaraa uunissa. Läksypino odotti. Se tuntui varsin todelliselta seuraavan päivän haaveilujen sijaan.
Rakkailla asioilla pääsee pitkälle. Sinä iltana olin kiitollinen ympärilläni oleville ihmisille. Kun välittää yhdestä, ymmärtää välittävänsä myös muista. Siitä tulee hyvälle tuulelle. Samalla olin huolissani, väsynyt ja kaikkea mahdollista, mutta ei sillä ollut väliä.
Seuraava päivä voi olla ihana. Aina ei pysty nauttimaan hetkestä tai olemaan hyvä ihminen, joka jaksaa, osaa ja pystyy. Aion tänään nukahtaa huomisaamun hymy valmiiksi huulillani. Katsotaan, pysyykö se siinä. Riippuu varmaan paljon auringosta ja siitä, löydänkö miellyttävät vaatteet päälleni.
Onneksi voin alkaa hymyilemisen joka hetki alusta. Ja onneksi kohta on kesä!