Pihamme on kokenut monenmoista mullistusta tänne muuttomme jälkeen. Koirien tarha on rakennettu aivan talon viereen, aasi ja hevonen ovat myös lähellä omassa aitauksessaan. Paljoa ei olla mietitty sitä, kestääkö pihaa koristavat istutukset uudenlaista elämää. Ensimmäiset vuodet on menty käytännöllisyys edellä, ja nyt hiljalleen alkaa asioihin tulla muutos.
Tänne muutto oli suuri asia. Minulla oli yhtäkkiä iso piha, metsää ja peltoja. Olen ollut alusta asti puitteista iloinen, kotiutuminen on silti kestänyt pitkään. Mikään ei ole tuntunut omalta eikä itse luodulta. Pihassa on kasvanut kasveja, joita en tunne enkä niiden arvoa ymmärrä. Nurmikkoa on ollut paljon eikä meistä kumpikaan ole kummoinenkaan nurmikon leikkaaja.
Noin vuosi sitten syttyi ensikerran sydämeen tunne jonkinlaisesta juurtumisesta ja tarve luoda paikasta omanlainen. Käänsimme alkuun takapihan nurmikosta osan kasvimaaksi. Se tuntui oikealta suunnalta; ruohoa on vähemmän leikattavaksi, ja yrtit ja ruokatarpeita saa ihan keittiön ikkunan alle. Iloitsin takapihan kasveista koko kesän, ja niiden kasvun seuraaminen oli aivan uudenlainen ilo, kun niitä sai katsella suoraan pöydästä.
Syksyllä, kun sato oli korjattu, alkoi vimmainen tämän vuoden suunnittelu. ”Oli hienoa, tätä pitää saada lisää, mitä kaikkea voisimmekaan tehdä!” Talven aikana ajatukset jalostuivat, ja niitä on nyt kevään alkaessa lähdetty toteuttamaan. Takapihan nurmikosta käännettiin laajempi alue johon laitetaan yrtit, sipulit, herneet, salaatit ja muut. Metsän keskellä oleva vanha kasvimaa käännettiin taas juuresmaaksi ja talon vierellä olevalle niitylle aloimme suunnitella ja tehdä hedelmätarhaa. Kaikesta olen innoissani, mutta etenkin hedelmätarhasta. Olemme nyt viime päivinä istuttaneet sinne muutaman omenapuun taimen, ja joitain marjapuskia.
Paperilla on hahmotelma siitä mitä kaikkea hedelmätarhaan laitetaan, keskelle jäisi tilaa pöydälle ja tuoleille. Mietin ympärille istutettavia kukkia ja kauneutta. Porttia ja polkua hedelmätarhan läpi. Tämä on ihan meidän oma projektimme. Alusta asti meidän.
Into kauneuteen ja elämään lähti rönsyilemään myös muualle pihaan -ja ensimmäisen kerran alan tuntea pihasisustuksen tarvetta. Istutimme perennoja hirsimökin reunalle hiekkalaatikon viereen ja sisäistä tarvetta lisäistutuksiin tuntuisi olevan!
Tästä alkaa vihdoin tulla minun kotini, omat juuret ovat juurtuneet! Minä teen tästä vielä kauniin -ajallaan nyt, kun into on syttynyt. Ihanaa, että kaikki lähti hedelmätarhasta.
Kädet mullassa
Hilla