Sanotaan, että matkailu avartaa. Matkustin maaliskuun puolivälissä tätini ja hänen miehensä kanssa Wieniin Itävaltaan. En vieläkään osaa sanoa, pitääkö sanonta paikkansa, koska ensimmäinen matkakokemukseni ainoastaan hämmentää. On vaikea ymmärtää nuorena laitilalaisena tyttönä, miten maailmaan mahtuu isoja kaupunkeja niin monta. Ehkäpä se on juuri sitä mielen avartumista.
Wienin lentoaseman lattiat kiilsivät ja sen tunnelma oli rauhallinen. Tuntui melkein siltä, että me Helsingistä saapuvat pilasimme sen kulkiessamme ohi hienon kahvilan, jossa ihmiset hörppivät caffe lattejaan ja söivät maltillisen makeita sacherkakkujaan. Tuoksu oli outo. Kaikki esineet tuoksuivat kyllä itseltään, mutta kaikessa oli tietty vivahde.
Kaupungin kadut olivat kapeat. Talojen korkeus ja vierekkäisyys loivat sinne sisäilmatunnelman. Tuntui, kuin olisi kävellyt ennemminkin kauppakeskuksessa kuin ulkona keskustassa.
Vossikat kuljettivat turisteja vilkkaan liikenteen seassa, ja hevoset olivat kuin kotonaan, vaikka eräskin joutui lähempiin tekemisiin kiireisen taksin kanssa. Metrolla oli maalaisena jännittävä matkustaa, ja sitä aina otti liioitellun tukevan asennon ennen kuin se lähti kiitämään seuraavalle pysäkille.
Kävimme muun muassa Schönbrunnin linnassa sekä maailman vanhimmassa eläintarhassa. Mielenkiintoisinta linnassa olivat sen kattoihin maalatut freskot, mutta tosi asiassa nautin enemmän tunnelmasta kuin silmänruoasta. Eläintarhan eläimet olivat tyytyväisiä ja puitteet upeasti rakennetut! Pääsimme kävelemään pimeän tunnelin läpi, jossa lepakot lensivät vapaana. Se sai kyllä aikaan valtavan pakoreaktion.
Kävimme katsomassa myös orankeja. Niiden talon ikkunoita pestiin sisäpuolelta, ja orangit istuivat ikkunoiden edessä katsellen heidän työskentelyään rivissä. Kun pesijät lähtivät, yksi orangeista nosti kovan metelin.
Useimmissa kahviloissa toimittiin samoin kuin ravintoloissa, eli tarjoilija tuli pyytämään tilauksen pöydästä. Rakastan liian makeita leivonnaisia, mutta Wienin kakut olivat enimmäkseen hienostuneita ja tummasuklaisia taideteoksia. Iltaisin kävimme Spar-ruokakaupassa ostamassa itsellemme iltapalaa ja mitä kukin sitten itselleen halusi ostaa. Hotellilla keskustelimme mielenkiintoisista asioista hienostuneesti ja syvällisesti, kuten asiaan kuuluu. Ulkomailla ollaan ihmisiksi.