Marjapuskat ovat räjähtäneet kukkimaan. Oksat notkuvat pienistä keltaisista kukista. Olen kerännyt mustaherukan lehtiä teeaineiksi kuivamaan, enemmänkin niitä saisi olla, mutta en viitsi puskia riipiä liian paljaaksi. Lipstikan ensimmäiset varret olen myös poiminut kuivamaan, ja niiden ihana tuoksu leijailee koko talossa. Minttu alkaa nousta, mutta saa noustakkin rauhassa hyvän aikaa, ennen keräämistä. Nokkossato on parhaimmillaan.
Nyt on aika pistää teeaineiksi tarkoitettujen kasvien siemeniä maahan. Olen ostanut mm. siankärsämöä ja kamomillaa ihan penkkeihin istutettavaksi. Näin ne on helppoja kerätä suoraan takapihalta suurina kimppuina kuivattavaksi.
Joka ilta käyn kerämässä takaniityltä suurempia horsmia kuivumaan, ja nuoria punertavia horsman alkuja nokkosen kanssa ryöpättäväksi. Horsma-nokkos-sipuli silppu leivän päällä on parhainta iltapalaa mitä tiedän!
Tomaatintaimet on osittain aika kärsineitä. Ne järkyttyivät siirrosta enemmän kuin chilit ja paprikat. Toivottavasti kuitenkin suurin osa selviää. Tomaatin siemenet istutettiin maitopurkkeihin, ja istutin puolet maahan maitopurkin kanssa niin, että purkista oli vain pohjaosa irti. Nämä purkeissa istutetut taimet ovat pärjänneet paljon paremmin, joten oletan, että juuret ovat toisissa taimissa kärsineet joko kylmästä tai mullan vaihtumisesta enemmän.
En malttaisi odottaa ensimmäistä omaa peruna-ateriaa. Nämä perunat istutettiin aikaisin, jälkeen istutetut ovat viellä maan alla kokonaan. Rikkaruohojen kitkeminen on tässä vaiheessa vuotta viellä iloista puuhaa eikä harmita yhtään. Kastelu samaten.
Kukkien siemenet ovat antaneet minulle hurjan määrän pikkutaimia – tuntuu että niitä on joka puolella! Oi miten odotan kaikkea kaunista, ihanaa ja värikästä!
Minun Evelynevelyn nimiset kanasisarukset (kaksi täysin saman näköistä kanaa, joten saivat saman nimenkin) hautoivat kahdestaan kolme tipua. Kuukauden he makasivat uskollisesti vanhasta autonvanteesta tehdyssä pesässään vierivieressä munien päällä, ja nyt hoitavat pikkutipuja niin kuin kanaemot tekevät: liikuttavan hellästi ja paapoen. Pienten eläinten hoitaminen itse on tunteellista ja hienoa, mutta niiden kasvun seuraaminen emonsa hoitamana on viellä hienompaa.
Taimimeressä
Hilla