Ensimmäiset marjat metsässä ja pakastin lihaa täynnä

0

Sen verran on kesässä päästy eteenpäin, että metsästä on löytynyt ensimmäiset ahomansikat, ja eilen maistoin ensimmäistä suotuisalla paikalla kasvanutta mustikkaakin! Pakastimeen asti marjoja riittää vasta sitten, kun villivadelmat kypsyvät, ja mustikoiden satokin on ihan oikeasti valmis. Mutta maistuu ihanan kesältä nämä ensimmäiset suoraan metsästä syödyt marjat!

Päivät ovat olleet hiukan koleita ja märkiä yrttien keräämiseen. Pääosin niitä olisi hyvä kerätä aurinkoisen päivän/päivien jälkeen, joita on nyt ollut hiukan tipottain. Mutta eiköhän niitä ole viellä tulossa. Siankärsämöiden keräämiseen olisin erityisen innokas. Se on niin hyvä ja terveellinen kasvi sekä eläimille, että ihmiselle.

Teuraspäivä on takana, ja pakastimet on täynnä lampaan lihaa. Yleensä teurastukset tehdään syksyllä, jotta ruhot saavat riippua pidempään, mutta nyt oli hyvä saada muutama eläin pakkaseen jo tähän aikaan. Riiputettiin vaan lyhyen aikaa, ja loppumureutus tapahtuu sitten kylmässä. Minä olen meillä se, joka yleensä suolestaa eläimen ja leikkaa lihat. Näiden isompien eläinten kanssa meillä käy ammattiteurastaja kotona, ja minulle jää sitten vaan leikkaaminen. Lampaan paloittelu on ihan fyysistä voimaa vaativa työ, jota ei hetkessä sa tehtyä. Ainakaan minun kokemuksellani. Muutamankin eläimen jääminen pois ruokittavista näkyy heti, etenkin kun molemmat pois laitetut pässit olivat omissa vierekkäisissä karsinoissaan, jotka ovat nyt tyhjillään. Karitsat kasvaa, ja kahden viellä poikivat uuhen ensimmäinen mahdollinen karitsointiaika on reilun 2 viikon päästä. Toinen heistä on ensikertalainen. Ensikertalaisten kanssa aina hiukan jännittää miten sujuu, mutta olen luottavainen.

Koirat ovat iloinneet lihaisista luista ja makaavat väsyneinä lattialla niitä kaluttuaan. Koiran mielekkäintä työtä on leukojen käyttäminen; kaluaminen, pureminen ja repiminen. Se väsyttää niitä enemmän kuin pisinkään lenkki.

Tämä on ollut touhukas ja tunteikas viikko. Kaunis vaikka vähän kolea. Ihana. Mesiangervot eivät ihan viellä meidän tontilla ole täydessä kukassaan, mutta tuoksu on silti valloittava! Niihin on painettava kasvonsa aina ohi kävellessä.

Hilla