Keskikesän juhla sujui hyvin suomalaisessa säässä ja parhaassa seurassa, eli ihan kotipihassa perheen kesken. Vaikka en juhlinutkaan missään muualla, niin ilmassa oli silti juhlan tuntua! Kun ei ole arjen kiireitä läsnä, mikään ei ole auki, ja kaikki väkisinkin seisoo aloillaan, niin on ihan toisella tavalla aikaa hidastella ja miettiä elämän ihania asioita.
On mukava kierrellä seuraamassa miten mansikan ja tomaatin raakileet kasvavat, ja jännittää koska väriä alkaa näkyä.
Ensimmäiset metsämansikat on jo kypsinä löytyneet. Pienet uudet perunat saatiin syötyä hanhenlihan kanssa. Jokainen itse kasvatettu ateria on juhla-ateria, mutta nyt juhannuksena se oli viellä erityisempää kuin tavallisesti!
Tämä viikko on myös muistuttanut siitä, miksi omavaraisen lihan tuottamisen tavoite on ajoittain raskastakin. Eläinten kanssa sattuu ja tapahtuu, ja vaikeinta on kun eläin sairastaa. Tuotantoeläimen kanssa eläminen opettaa monia asioita: olouhteet, hoidon ja lisääntymisen, sekä ruuan alkuperän, mutta myös sen, miten äkkinäisiä ratkaisuja sitä joutuu tekemään kun asiat menee väärin, ja miten sitä ei aina pysty suojelemaan eläintä sairastumiselta, vaikka miten toivoisi ja yrittäisi.
Eläimen kanssa täytyy ymmärtää sekin tosiasia, että joskus täydellinen päivä vaihtuu lopetuspäätökseen, eikä mitään voi ennustaa. Ikävä kyllä eläimen poikaset ovat niitä herkimpiä, ja menetykset koskevat useimmiten niitä. Eläinten kannalta parhainta on, kun nämä asiat on tiedossa, ja niiden varalta ollaan valmistauduttu. Tiedetään mitä tehdään jos hätätilanne tulee, eikä eläin joudu turhaan kärsimään ainakaan siksi, että ratkaisuja ei kyetä tekemään.
Vaikka eläin kasvaisi syötäväksi on sen menetys sairauteen aina surullista. Toiveena on, että eläin elää elämänsä hyvinvoivana syntymästä loppuun asti. Siksi tätä tehdään. Sairauksistakin oppii. Opii eri eläinlajien kasvatuksen riskejä ja niiden minimoimista, sekä terveyden vaalimisen tärkeyden. Tämä viikko on opettanut taas minua paljon, ja toivon sen ansiosta olevani himpun verran parempi omistaja eläimilleni vastedes.
Kiitos tästäkin viikosta, iloista ja suruista.
Hilla