Ihanasti itää kaikkea! Punajuurta, porkkanaa, perunaa, yrttejä.. joka puolella on pieniä vihreitä alkuja! Ruohosipulit alkavat olla kukissaan. Vielä on kerättävää kuitenkin, ja kuivattavaa talvea varten. Ensimmäisiä mintun lehtiä saa kerättyä teehen ihan kohta!
Osoitin odotettuja taitojani kukkien suhteen, ja tapoin kaikki perennan taimet, jotka olin kasvattanut. Sain kuitenkin hiukan rohkaisua, ja istutin loput siemenet sitten suoraan maahan. Nyt on melko lämpimiä päiviä. Odotan jos ne siellä itäisi, ja jotain kuitenkin säilyisi, ettei ihan hukkaan mennyt nyt kaikki.
Kuun vaihteessa alkoi linnuilla ulkoilukausi. Keväällä, kun muuttolinnut palaavat, on kaikilla kanoilla ja muilla siivekkäillä sisälläpitopakko. Laki on määrännyt näin lintuinfluenssan leviämisen jälkeen. Ulkoilla saa kevätaikaan vain hyvin aidatussa ja katetussa tarhassa. Ensimmäiset kukkopojat ovat uskaltautuneet uloskin asti. Se lähteminen jännittää aina alkuun. Mutta kun kerran ulos päästään, niin sitten sinne juostaan mielellään ihan joka aamu. Koskaan ei ole vielä kettu tai muu pikkupeto yhtään kanaa vienyt, vaikka ihan tässä ovella on kettu kyllä näkynyt. Täytyy toivoa että onni sen suhteen jatkuu.
Ensimmäisen kerran ulos uskaltautuvat kanat ja kukot ovat ihanan uteliaita, ja jännittyneinä pyrähtelevät pienistäkin liikkeistä takaisin omaan koppiin. Kohta ne jo makaavat hiekkaisissa ja multaisissa paikoissa kylpemässä, siivet ja jalat oikosenaan, ja perkaavat marjpuskien aluset paljaiksi, niin kuin aina olisivat sitä tehneet.
Tuttipullokaritsojen kanssa ollaan lopettelemassa urakkaa. Muutama päivä enää iltamaitoa annettavana, ja sitten pärjäävät jo ilman. Kovasti he ovat ihmisen perään, niin kuin pullokaritsat yleensä ovat, mutta vieroittaminen maidosta varmasti auttaa jonkin verran. Vieläkään en ole valinnut kotiin jätettävää uuhikaritsaa, mutta kovasti tunteet tuntuvat kertovan minulle, että valkoinen olisi oikea valinta. Minulla ei ole koskaan valkoista lammasta ollut, ja hän tuntuu oikein mukavan luonteiselta.
Kesä on lampaiden kanssa mukavaa aikaa, ne niin nauttivat maata ulkosalla ja syödä vihreää. Ensi vuonna meidän pienet peltomme ovat ihanteellisia laidunkäyttöön, siemenet on nyt maassa sielläkin. Sitten he pääsevät isommille laitumille. Nyt viellä siirrellään heitä pienemmissä aitauksissa ja metsälaitumella.
Hedelmätarhaan olemme istuttaneet lisää vadelmia ja luumupuita. Lähes kaikki istutetut taimet ovat säilyneet. Yksi mustaherukka on ottanut siirrosta liikaa nokkiinsa. Marjapuskat ovat kukkineet, pihlajan kukatkin taittuvat kohta ruskeaan -sieltä ne alkavat puskea viellä väkisinkin, ne marjat. Juhannukseksi odottelen omia perunoita.
Tässä kitkemisen lomassa on lista kirjastosta lainattavaksi otettavista kirjoista venähtänyt. Vielä on säilömistä opeteltava ja kerrattava, nyt on siihen oiva aika! Pienten lasten kanssa ei lukeminen koskaan onnistu aivan täydellä keskittymisellä, mutta parannetaan ensi vuonna sitten niitä säilöntäkeinoja, joita tänä vuonna ymmärretään väärin.
Hilla