Takana on helteitä ja viileämpiä päiviä. Tekemisen energia vaihtelee kieltämättä lämpötilojen ja auringon mukaan melkoisesti. Juurekset ja yrtit on saatu kaikki maahan, ja nopeasti sieltä alkoi pilkistää pieniä alkuja. Myös härkäpapuja koitetaan tänä vuonna -ne ovat ainakin eläimille hyväksi, jos ihmiset eivät niistä innostu minua lukuunottamatta. Koitamme tänä vuonna myös kuituhampun kasvattamista. Oikein mielelläni oppisin niistä tekemään omaa kuiviketta eläimille, tai lankaa tms. Ihan mielelläni opettelisin vaikka seinävaatteiden tekoa, jos olisi itse kasvatettua lankaa siihen. Voi olla tuhoon tuomittu yritys, mutta ainakin on kokeiltu sitäkin sitten, ei tarvitse miettiä onnistuisiko.
Meillä on kasvimaat kahdessa paikassa; takapihalla kasvaa yrtit, sipulit, tomaatit, paprikat, herneet ja chilit, ja takaniityllä kasvaa sitten juureksia, kuten perunaa, punajuurta ja lanttua. Nyt keskitytään kasteluun, kitkemiseen ja sadon odotteluun -ja jännitetään tuleeko sieltä mitään, onko maa sopivan kuohkeaa siemenille, ja päivät lämpötililtaan ja sateiltaan suopeita.
Viellä olen sen verran uusi näissä viljelyasioissa, että rikkaruohoa en ihan välttämättä tunnista. Siinäkin on opettelemista, ettei kisko niitä istutettuja kasveja maasta, ja jätä rikkaruohoa kasvamaan. Parissa viikossa vihreys on hienosti vallannut kaikki nurkat ja kasvu on hurjaa, salaatteja on saatu jo pöytäänkin asti! Osa alkaa olla jo ylipitkää, ja uusia pitää laittaa kasvamaan. Raparperi on parhaimmillaan piirakkoihin. Lapset tykkäävät napsia ruohosipulia maasta. On tämä kaunista ja hienoa aikaa, kun alkaa saada ruokaa enemmän pihalta.
Muutama hanhi on laitettu lihoiksi, ja syöty monta päivää omassa pihassa kasvatettua lihaa. Kahden pässin kanssa on teuraspäivä myös edessä, koska pakasti on kohta syöty aiemmin teurastetuista lampaista tyhjäksi. Etenkin vanhempi pässi alkaa olla niin puskevainen, että hänen on aika siirtyä ajasta iäisyyteen. Kolmen yhteisen vuoden jälkeen on outoa ajatella, ettei häntä enää olisi, mutta paras ajatella omaa turvallisuutta. Tämä pässi ei ole mikään pieni eläin. Meillä on hänen jälkikasvuaan jonkin verran, ja nyt voidaan jättää turvallisin mielin joku karitsa kasvamaan kotiin.
Kanojen tiput ovat kaikki kasvaneet hyvin ja pysyneet voimissaan. Molemmat kanat yhä hoitavat äidillisesti näitä muutamaa yhdessä haudottua tipuaan. Heillä ainakin on hyvin turvallinen tipuaika, kun kaksi kanaa pitää huolta heistä yhdessä. En ole ennen nähnyt kanojen hoitavan samoja tipuja, että mielenkiintoista seurata heidän touhujaan. Jouduin ostamaan kanamunia kaupastakin hiljattain, koska omat kanat joko hoitavat tipuja, tai eivät ole viellä ruenneet munimaan. Kohta onneksi taas alkaa munia tulla omiksi tarpeiksi, ja koirillekin herkuksi.
Kasvienvaihtotilaisuudesta tarttui mukaan joriinin juuria, ja kokeilen onnistunko saamaan niistä kukkiakin. Pääsivät samaan kukkapenkkiin, johon laitoin muiden perennojen taimia. Saa nähdä onko se kukkapenkki syksyllä viellä ihan paljas. En ole koskaan ollut erityinen viherpeukalo, ja kukkien kanssa on tuntunut siltä, että vihreät osat pärjäävät minun hoidollani, mutta kukoistukset kuolevat heti kun pääsen niiden kanssa ovesta sisälle. Täytyy nyt kuitenkin toivoa, että ulkokukkien kanssa olisi eri juttu!