Kesälomalla, kun ei ole rutinoitunut töihin tai opiskeluun, ehtii keskittyä elämään ja ihmisiin. Elämä avautuu aivan eri näkökulmasta, ja joka päivä näkee vieraita kasvoja. Ihmisiä on kaikkialla: kaupassa, uimarannalla, autoteillä ja metsäpoluilla. Meitä on niin paljon, että tarvitsemme yhteisiä pelisääntöjä ja meidän täytyy osoittaa huomaavaisuutta toisia kohtaan huolimatta siitä, että itsellämme on kurja päivä. Meillä on suuri vastuu.
On ihmisiä, jotka huolehtivat maailmasta liikaa. Koko maailman paino tuntuu hartioilla, eikä se ole mikään kevyt kannettava. Kuuluu huokauksia, mihin tämä maailma on menossa. Puhutaan ympäristöongelmista ja ekologisista elämäntavoista. Jokaisessa sukupolvessa on jotakin vikaa, eikä kukaan hoida asioita niin, että ne olisivat loputtomiin hyvin.
On aika kliseistä sanoa, että pienillä teoilla pystyy vaikuttamaan suuriin asioihin. Pisara valtameressä, kuten sanotaan. Onhan edes se pisara. En ole nähnyt, pitääkö väittämä todella paikkansa, mutta on totta, että yksilölle omilla hyvillä teoilla on valtavan tärkeä merkitys. Silti kaikkia asioita ei enää pysty liikuttamaan suuntaan tai toiseen. Sitä saa, mitä sattuu tulemaan. Vaikeistakin asioista voi silti selviytyä.
Joskus tuntuu kaiken olevan tuhoon tuomittua. Syyttelevä sormi alkaa osoitella. ”Se olitte te! Me olemme kyllä yrittäneet.” Ei pitäisi syyttää ketään. Tapahtunut mikä tapahtunut. Jokaisen panos yhteiseen asiaan tarvitaan, ja koskaan ei kuulu selvitä ilmaiseksi. Olisihan se kivaa, jos kaikki saataisiin korjattua helposti ja voisimme vain taputella toisiamme selkään iloisesti hymyillen. Mitäköhän me tekisimme kaiket päivät, jos emme rakentaisi elämää itse?
Myös raha näyttelee suurta roolia, kun ihmiset punnitsevat, mikä on hyödyllisintä. Raha on sitä varten, että sillä elätetään perhe ja hankitaan hyviä asioita. Sitä kuuluu käyttää, eikä sitä saa tuhlata turhuuteen. Onko yhteinen hyvä, josta itsekin pääsee nauttimaan, turhuutta? Ei koko maailmalle pitoja tarvitse järjestää. Ystäville ehkä? Hyvästä kannattaa maksaa.
Olemme vastuussa niin monista asioista, esimerkiksi ihmishengistä liikenteessä, lastemme kasvatuksesta ja omasta käyttäytymisestämme. Olemme vain ihmisiä, ja siksi jaammekin vastuun yhdessä, vaikka se ei aina siltä näytä. Emme saa kaikkia maapallon ihmisiä elämään luonnon kannalta täydellistä elämää, koska luolamiehiksihän tässä ei enää ryhdytä. Mitä voimme siis tehdä? Yrittää suomalaisella sisulla raivata oma tiemme huonoina ja hyvinä aikoina, ja tehdä hyviä tekoja monissa asioissa.
Huolehtikaa itsestänne, lähimmästä ystävästänne! Katsokaa myös lähipiirinne perään. Vastuunkanto on hyvä asia. Olisi huolestuttavaa, jos kaikki tekisimme mitä lystäämme vain, koska “kerran täällä vain eletään” tai koska “olen oman elämäni herra”. Joitakin asioita on pakko tehdä ja joskus täytyy jättää tekemättä.