Helleviikko on vienyt energaa kaikista. Eläimet viihtyvät varjossa ja me ihmiset maataan sohvalla. Juuri mitään ei jaksaisi tehdä. Koirat makaa kylppärin kaakeleilla ja kissat hellojen edessä laatoilla.
Lampaat otin laitumelta sisälle väliaikaisesti. Helle ja itikat vaivaavat heitä. On mukava saada niistä taukoa vilpoisessa navetassa. Yhden karitsan korvamerkit repesivät, kun ne jäivät kiinni verkkoaitaan. Toinen korvista tulehtui.
Karitsa ei pidä korvan hoitamisesta ja laitumelta häntä on vaikea saada kiinni haavan puhdistukseen ja hoitoon. Lisäksi laitumella on paljon enemmän kärpäsiä, jotka etsivät haavoja muniakseen niihin. Korvamerkkien kanssa monilla on tuntunut olevan kesäaikaan hankaluuksia. Ne repeävät helposti jäädessään kiinni ja repeämä tulehtuu helposti etenkin tällaisilla ilmoilla. On kurja hoitaa karitsaa joka pelkää minua kivun ja hoitamisen vuoksi. Toivon että luottamus meidän välillemme vielä palaa.
Meidän ahvenanmaanlampaamme sai myös vihdoin karitsansa. Tahdon pitää heitä silmällä alkuun erityisen tarkkaan.
Eleanoran pieni sarvipäinen pässikaritsa sai nimekseen Elvar.

Olin läsnä syntymässä. Se meni nopeasti ja mutkattomasti. Pidin uuhesta sen verran kiinni, että karitsa sai ternimaidon. Huokasin helpotuksesta, kun tämäkin ensikertalainen synnytti ongelmitta.
Elvar on nyt kolme päivää vanha ja on pysynyt tomerana pikkupässinä. Emältä tulee siis maitoa ja kaikki tuntuu muutenkin olevan kunnossa. Suojeluvaistoni häntä kohtaan on kuitenkin vahva, kun hän on niin pieni. Vaikka tiesin ahvenanmaanlampaiden synnyttävän pienempiä karitsoja kuin suomenlampaiden, en silti odottanut ihan noin pientä ihmettä!
Yhden suomenlampaan pitäisi vielä karitsoida. Merkkejä hänestä on jo näkynyt jonkin aikaa. H-hetkeä odotan joka kerta, kun menen lampaiden luokse.
Villivadelmia ja mustikoita on metsä pullollaan! Lapset söisivät niitä vaikka miten paljon. Vadelmat ovat makeita ja pieninkin lapsi hokee nam-nam niitä syödessään. Äidin lisäksi se on vielä hänen ainut sanansa.
Olen koko viikon ollut yksin lasten kanssa. Mies on ollut kalareissullaan ja pakkaseen asti ei ole ollut mahdollisuutta marjoja kerätä. Vattupuskat ovat niin ryteikköjä ja metsässä paljon muurahaisia. Lapset eivät jaksa olla kauaa helteidenkään vuoksi. Käydään kuitenkin usein keräämässä iltapalamarjoja, kun päivä alkaa hiukan viiletä.
Ensi viikolla varmasti saadaan ensimmäiset marjat pakkaseen, kun jäisi syömisestä jotain yli. Tomaattien kypsymistä odotellaan yhä, samaten kesäkurpitsojen. Kesäkurpitsasipsien ohje on jo otettu esille. Teen kuivatus jatkuu aina vaan. Ensisijaisesti koetan saada paljon talteen kamomillaa
Hellepäivä-Hilla