Siankärsämöjä, minttua ja kamomillaa saa kerättyä oikein kunnolla teeaineeksi ja mausteeksi. Kamomillaa minä kylvin siemenestä yrttimaahan keväällä, ja minttua olen siirtänyt aiemmin. Siemenestä kylvetyt siankärsämöt eivät anna satoa viellä, mutta luonto on tarjonnut kuivattavaa reilusti. Eläimille siankärsämö on talvellakin hyväksi, joten sitä saa kuivata niin paljon kuin tulee.
Mustikat ja mansikat antavat myös vihdoin kunnolla satoa! Lasten kanssa on mukava mennä ulos välipalalle, kävellä metsässä ja napostella. Villivadelmia odotellaan innolla. Viellä ei ole marjoja pakkaseen asti, kaikki mitä on kerätty on syöty. Onhan se niin, että tärkeintä on nauttia luonnonantimia tuoreeltaan, ja säilöä sitten ne mitä ei syödä ehdi. Ettei käy niin, että pakastetaan ja säilötään niin ahkerasti, ettei syötäväksi jää juuri mitään.
Aurinkoisina päivinä olen keräillyt kuivattavaa, sadepäivinä ihmetellyt kasvun nopeutta.
Kukkopojat on melkein kaikki laitettu pakkaseen, ja piha on rauhoittunut. Nämä kukot ovat olleet positiivinen kokemus. He ovat olleet rohkeita ja puuhakkaita ja heitä oli ilo seurata. Mitään suuria paisteja heistä ei tule, mutta tarpeeksi kuitenkin. Kukot tulivat meille vuorokauden iässä pikkutipuina.
Lammasta on syötykin jo. Teurastuksen jälkeen ruhot riippuvat aikansa -ilmoista ja olosuhteista riippuen. Sen jälkeen liha vielä mureutuu jääkaapissa ja pakkasessa. Kylmemmillä ilmoilla riiputamme pidempään, mutta nyt riippuivat vain kaksi päivää, jonka jälkeen laitettiin pakkaseen. Olen kuullut +40 asteen mureutussäännöstä, joka käytännössä tarkoittaa sitä, että vuorokauden keskilämpötilat lasketaan yhteen, ja kun loppusummaksi tulee 40 astetta, niin liha leikataan ja laitetaan pakkaseen. Tällä säännöllä 20 asteen keleillä riiputettaisi kaksi päivää, ja viiden asteen päivinä 8 päivää. Ensiarvoisen tärkeää on, että lihaan ei pääse käsiksi kärpäsiä tai muita “vieraita”, ja se pysyy riiputuksen ajan puhtaana. En tiedä miten paikkaansa luku pitää, mutta monet tuntuvat luottavan siihen. Me olisimme voineet riiputtaa tuon mukaan kauemminkin, mutta koska paloittelu vaatii aikaa, niin tässä lapsiperheen arjessa päätimme laittaa ruhot paloiksi, kun oli sopiva hetki. Pidämme lihat pakkasessa kuitenkin reilun viikon ennen kuin teemme ensimmäisen aterian.
Ensimmäisenä söimme iäkkäämmän lampaan paistia. Paisti suli jääkaapissa aikansa, sitten teimme marinaadin, jossa paisti maustui (vähintään vuorokauden ajan). Paistopussissa matalalla lämmöllä liha kypsyi täydellisen makuiseksi ja pehmeäksi pitkän haudutuksen jälkeen. Pidämme isoja paisteja uunissa pitkään, kelloa ei niin katsella. Tämä oli ison iäkkäämmän pässin paisti, ja taisi olla uunissa noin 6 tuntia. Lapsetkin pitävät uunissa hautuneesta lampaasta todella paljon. On hienoa että he saavat tottua eri makuisiin lihoihin jo pienenä.
Kesäkaritsat eivät vielä ole syntyneet, jännittää niin kuin aina ennen laskettua aikaa. Lampaat ovat laitumella, jossa käyn vilkuilemassa vähän väliä. Ennen synnytystä pyrin ottamaan molemmat sisälle. Saavat ne karitsat syntyä uloskin, paljon niitä syntyy. Minun mieleni kuitenkin on levollisempi, kun pystyn olemaan lampaiden kanssa paljon läsnä ja käymään käsiksi ongelmiin mahdollisimman pian. Elämä on onnellisimmillaan lampaiden kanssa, tahdon pitää pienen laumani kunnossa.
Hilla