Tänään illalla näin elämäni hurjimman ampiaisten hyökkäyksen. Kävimme laitumella viemässä lampaille vettä ja kauroja. Kolme aikuista uuhta, kaksi vanhempaa ja neljä nuorta karitsaa juoksivat iloisena vastaan, ja jäin odottelemaan että saan kaurakipon mukaani lähtiessä. Pikkukaritsat eivät vielä ymmärrä kauran päälle, ja leikkivät omissa puuhissaan keskenään. Ykskaks mies huusi, että ampiaiset hyökkäävät karitsojen kimppuun. Hän siirtyi lasten kanssa kauemmas, ja minä juoksin karuja auttamaan. Minun rakkaat pienet karitsani.. kun näin miten paljon ampiaisia oli, en voinut jäädä kauemmas katselemaan. Ne olivat täynnä villaan kaivautuvia ampiaisia, ja joitain roikkui kasvoissa, menivät raasut ihan paniikkiin tilanteesta ja säntäilivät ympäriinsä. Itse sain viisi pistosta, mutta karitsat eivät tainneet päästä niin vähällä. Yksi jäi vähän matkan päähän makaamaan, villaan yhä kaivautui ampiaisia ja yksi roikkui silmäluomessa, mutta hän ei liikkunut enää. Nypin loput ampiaiset pois ja kannoin hänet syrjään, mutta hän ei noussut jaloilleen, eikä nostanut päätänkään -makasi vain kyljellään velttona ja hengityskin korisi. Kannettiin kaksi uupuneemman oloista karitsaa sisälle ja odoteltiin hetki, ennen kuin otettiin muutkin sisään. En uskaltanut jättää karitsoja enää ulos. Kaikki neljä pienintä saivat kyytabletit, yhden aikuisen uuhen silmä on turvoksissa ja toisen huuli myös.
Nyt pienet jo seisovat kaikki, mutta yksi hiukan kyyryssä, joten taitaa olla kipuinen. Täytyy seurata tilannetta, joskos jo huomenna olisi hänkin ihan reipas oma itsensä.
Pienten eläinten kanssa aina on sydän hiukan syrjällään, niillä elämän lanka on vielä niin ohut. En silti olisi uskonut, että ampiaisten vuoksi joudun pelkäämään, että menetän yhden! Hyökkäys oli niin arvaamaton ja hurja, etten olisi uskonut sellaista näkeväni. Maasta nousi lauma ampiaisia, joiden selkeä tarkoitus oli hyökätä ja pistää. Ja niitä oli paljon. Oikein ihmettelin jälkeen, miten vähällä itse selvisin, kun paljain käsin karitsoja koitin nyppiä ja puhdistaa.
Ihan heti ei uni tänään tule, sen verran vielä kolottaa ja huolettaa, mutta huomenna toivottavasti asiat on eläimiltä jo unohtunut ja kaikki on ennallaan. Näin ne tilanteet vaihtelee ja elämä keinuttaa.
Hilla