Ihmeellisiä päiviä, kun hiki ei puske pintaan heti kun nousee jaloilleen! Paremmin taas jaksaa puuhastella, kun lämpö hiukan laski. Minulla olisi niin kovasti vielä kuivaamista jäljellä, etenkin nokkosta ja nokkosen siemeniä. Monet paikat ovat kasvaneet jo ylipitkiksi, pitää niittää ja odottaa uusia pikkunokkosia.
Marjasato jäi pieneksi, ja päästiin taas keräämään muiden puskista pakkaseen täytettä. Nyt on hyvä mieli. Hiukan huoletti marjojen vähäinen määrä. Ihana kun löytyy ihmisiä, jotka antavat tulla omia marjoja poimimaan, jos itse ei niitä ennätä kerätä.
Pakastimia syödään kovasti tyhjemmäksi, jotta lisätäytteet mahtuu sisälle. Lihan suhteen on nyt todella hyvä tilanne, yhtään ei tarvtsisi ostaa kaupasta pitkään aikaan. Evelynevelyn kanasisarukset saivat haudottua yhdessä taas kolme tipua, ja hoitavat pieniä kanaemomaiseen tyyliinsä hyvin suojelevasti ja rauhallisesti. Kananuorikot ovat aloittaneet munimisen, ja munia tulee hyvin omiksi tarpeiksi. Vaikka meillä on ollut kanoja jo 4 vuotta, niin aina pienenkin (talvi-/haudonta- tms)tauon jälkee on ihan yhtä ihmeellistä käydä aamulla hakemassa kanalasta kauniita munia.
Meidän perheen kokoonpano muuttui muutama päivä sitten, kun teini muutti Turkuun opiskelemaan. Voi mitä haikeutta ja iloa muutos on ollut! Nyt hän nousee siivilleen ja on innoissaan – meneekö kaikki hyvin? Ruuan kasvatuksen kannalta se on myös iso asia, kun yksi ihminen lähtee pois patojen ääreltä. Vielä ei ole osannut ajatella, miten paljon muutoksia tästä seuraa, tiedostan vain, että jonkin verran muutoksia tulee näkymään.
Toinenkin itselle suuri merkityksellinen muutos tapahtui viikolla, kun minut hyväksyttiin metsästysseuran jäseneksi. Olin iloisempi kuin olin odottanut, se tuntuu merkitsevän niin monia asioita, joita nyt voi selkeämmin tavoitella. Olen tämän verran lähempänä ensimmäistä omaa riistapaistia. Vaikea edes sanoin kuvailla, miten suureksi arvostukseni riistaa kohtaan on viime vuosina noussut. Odotan metsästyskautta ja sitä, millaiset kokemukset minua odottaa.
Minulla on kaksi jäniskoiraa. Jänismetsällä käynti on haaveena. En ole suurriistan metsästäjä, vaan ennemmin oppisin kulkemaan koiran kanssa kaksin metsällä. Oppiminen saattaa olla mutkainen tie, kun suvussa tai lähipiiristä ei juuri metsästyksestä kiinnostuneita ole, mutta oletan että omaan tarpeeksi päättäväisyyttä ja aikaa sopivien ihmisten löytämiseen.
Kuivuus on vaivannut kasvimaita ja niittyjä. Perunat kyllä ovat pärjänneet hyvin, porkkanan hiukan huonommin, ja tuntuu että lantut ja punajuuret ovat pitkälti joutuneet tuholaisten kohteeksi. Saa nähdä tuleeko niistä satoa.
Kotiportilta
Hilla