Metsät ovat täynnä marjoja ja sieniä! Lapset rakastavat hyppiä vesilätäköissä. Mitään pahaa sanottavaa ei nyt löydy sateesta. Tiedän kyllä että tämä on ollut todella huonoa aikaa viljelijöille, mikä on tietysti huonoa heidän kannaltaan.
Sain poimia tutun ihmisen marjapuskista mustaherukoita monia litroja. Olen ollut todella kiitollinen siitä. On hienoa huomata, että ihmiset antavat tulla poimimaan marjoja silloin, kun itsellä ei ole aikaa tai tahtoa kerätä niitä omaan pakkaseen.
Metsässä ollaan lasten kanssa käyty muutamiin otteisiin mustikoita keräämässä. Niitä ei ole saatu pakkaseen asti, kaikki on mennyt suuhun sellaisenaan tai smootheissa.
Mies on hoitanut sienien keräämisen, hän tietää paikat ja pääsee helpommin lähtemään ilman lapsia. Nuorempi lapsista on vasta vuoden, ja hänen on vaikea liikkua pehmeäsammalisessa maastossa, ja hän tuppaa hermostumaan, kun liikkuminen on vaikeaa.
Sienikastike on yhtä hyvää kuin muistelinkin, ja ehdoton tarkoitus on saada sieniä myös kuivattua.
Meidän kohta 4 vuotta täyttävä poikamme oli isänsä kanssa yökylässään vaarin luona Kustavissa, ja hän sai ensimmäisen kalasaaliinsa. Kalastus on yksi hänen isänsä lempiharrastuksista, ja kaikki olivat pojan saavutuksesta hyvin ylpeitä. Lisäksi on mieletön tunne syödä oman lapsen itse pyydystämää ruokaa! Tärkeä syödä kalaruokia välillä, ja luonnollisesti se itse pyydystetty on kaikkein paras ateria. Vapaana kasvanut ja luonnollisen elämän elänyt kala, jonka oma poika on kalastanut, on ihan hienointa ruokaa mitä voin kuvitella.
Pikkulapsiarjessa minun on tullut elettyä lasten ehdoilla ja muita ihmisiä ajatellen vuosien ajan. Olen huomaamattani ajautunut melkoiseen stressiin ja olen suorittanut ehkä hiukan vääriäkin asioita ja laiminlyönyt itseäni. Nyt minussa on vihdoin herännyt sellainen terve itserakkaus myös sillä tasolla, että haluan hoitaa itseäni kokonaisvaltaisesti -myös suoden itselleni aikaa hellittää ja hengittää. Ensimmäinen tehtävä onkin ollut uudelleen hengittämisen opettelu. Stressaantuessani olen omannut tavan haukkoa henkeäni -eli alan hengittää suu auki syvempään ja syvempään, ja tämä aiheuttaa monenlaisia oireita. Olen etsinyt hengitysharjoituksia jo pidemmän aikaan, koska olen tiedostanut sen, miten väärin minä hengitän. Nyt törmäsin sattumalta eräässä keskusteluryhmässä Buteyko hengitysmetodiin, joka on ollut minulle aivan valtava sopiva. Aloittaminen on ollut raskasta, mutta on auttanut nopeasti. Teen harjoituksia päivittäin, ja olen hyvin positiivisella mielellä.
Samaten olen lähtenyt kokeilemaan viljatonta ruokavaliota. Viljaa en itse pysty kasvattamaan perheen tarpeiksi, joten olen mielelläni jättämässä sen pois, ja näkemässä miten se vaikuttaa omaan terveyteen.Ruokavalioasiat ovat jo ennestään tuttuja, joten ihan pussi päässä tässä ei tarvitse rynnätä uusiin juttuihin. Tärkeintä on sisäistää syömiset ja pitää huolta siitä, että saa kaiken ravinnon mitä tarvitsee. Uskon parempaan ja energisempään oloo, ja itsestä huolen pitämisen voimaan. Tää on taas yksi askel kohti parempaa ja yksi oppi elämässä.
Hilla