Korvat on luotu kuuntelemaan

0
Hiljaisuus hellii kuulijaansa.
Hiljaisuus hellii kuulijaansa.

Monessa paikassa voi puhua ja eri tavoin. Sanotaan, että puhuminen auttaa ihmistä selvittämään murheita ja ymmärtämään, ja puhe voi lohduttaa, liikuttaa ja naurattaa. Sitä myös pelätään varsinkin, jos täytyy esiintyä suuren yleisön edessä. Kaikenlaiset keskustelut rakentavat ihmistä eteenpäin. Miksi siis säästellä sanoja?

Minusta on upea osata ilmaista itseäni sanoin. Voin kertoa, jos jokin ärsyttää minua. Minun ei tarvitse huutaa tai itkeä ollessani raivostunut, vaikka sillä tavalla voin tehostaa sanomaani erinomaisesti.

Jokainen möläyttää välillä ikäviä sanoja. Voin todeta puolihuolimattomasti ystävälleni: ”Väistäpä jo!” En tarkoita sillä mitään pahaa – eihän se ole suora henkilökohtainen loukkaus! Väärällä hetkellä esitettynä se voi tuottaa tosi paljon harmia. Minua surettaisi, jos ystäväni sanoisi noin. Ei tuollaisesta tarvitse herneitä vetää nenäänsä, mutta ihan oikeasti, kannattaa miettiä, millä tavalla asiat esittää.

Tiedän, miten vaikeaa on säästää sanoja parempaan tilanteeseen. Itse ainakin olen tosi hyvä unohtamaan, mitä minun piti sanoa, ja silloin saatan helposti puhua päälle. Anteeksipyyntöjä satelee harva se päivä, ja usein täytyy katkaista oma puheensa ennen kuin on ehtinyt aloittaakaan. Joskus haluaa olla hiljaa. Ei vain ole sanoja. Ei sekään ole väärin, sillä kaikki me olemme ihmisiä.

Arvostan sellaista keskustelijaa, joka osaa olla oma itsensä ja joka vaivautuu kuuntelemaan edes hetken verran. Koskaan ei tiedä, onko toisella jotakin tärkeää sanottavaa, ja itseltä voi löytää hyvän vastauksen jaettavaksi toiselle. On aika realistista sanoa, että kaikkien kanssa ei ole kiva keskustella. Kohtelias vastaus ja helppo vastakysymys eivät vaadi liikaa arkipäivän keskusteluissa. Tyhjänpäiväinen puhe on joidenkin mielestä turhaa, mutta minusta on miellyttävää, jos joku osoittaa huomanneensa minut vaikka sitten vain kohteliaisuudesta. Se osoittaa, että joku välittää edes kohteliaisuuden verran.

Sanoilla on helppo loukata. Kaikille ikäville asioille on keksitty nimi. Haluatko puhua kauniita vai rumia sanoja? Suomen kielessä on monta iloista ja lempeää sanaa. Minun suosikkejani ovat muun muassa onni, äiti, laakso, pajunkissa ja taival. Ikävästäkin asiasta voisi saada kauniin kertomalla kyynelistä ja kaipuusta tai mustasukkaisuudesta sen sijaan, että hoettaisiin: ”Mua ketuttaa!”