Kaunis syksy on taas täällä! Vaikka on energioita herättävää kokea kevään tulo; luonnon vihertyminen, eläinvauvojen syntymät ja vapautuvat virrat -niin yhtä lailla valloittavaa on tämä hetki, kun kaikki hiljenee. On aika käydä kaapit läpi ja koota naulakkoon lapaset ja pipot. Nostaa loput syötävät maasta ja koota omenat ja pihlajanmarjat puista. Pitää villasukkia jaloissa, kantaa klapeja sisään ja sytyttää tuli takkaan.
Ehdin viellä keräämään viimeisiä nokkosia ja ratamonlehtiä ennen yöpakkasta. Kohta otetaan viimeiset vihreät tomaatit sisälle ja kääritään paperiin kypsymään loppuun. Maat täytyy kääntää ja miettiä mitä käytetään ensi vuonna ja lannoitetaan. Joriini täytyy laittaa talvehtimaan. Kanat siirtyvät kesätiloista lämpimämpään ja lopettavat ulkoilun. Evelynevelyn kanat hoitavat yhä kuutta tipuaan, ja yksi kana makaa pesässä munien päällä sen oloisena, että hän tuntuu tahtovat itselleen talvivauvoja. Kaikki laitetaan valmiiksi kylmiä varten. Ylimääräiset lihaksi kasvaneet eläimet laitetaan pois. Pihassa on jo hiljaisempaa.
Poni ja aasi palaavat pihaan metsälaitumelta. On hyvä kun kaikki on lähempänä ja helpommin tehtävissä kun lumet tulevat. Täällä ei katuvalot loista iltaisin, eikä teitä turhaan aurata. Vesi täytyy kantaa.
On hyvä lukea vihosta kevään suunnitelmia, ja miettiä miltä osin asiat on toteutuneet, ja mikä on jäänyt tekemättä. Mitä on ollut liikaa ja mitä liian vähän. Vuosi kerrallaan näitä asioita opitaan samalla, kun tilanteet elää; lapset kasvaa ja perhe elää, ruuan tarve sen mukana. Ensi vuodeksi tarvittavat voi arvioida, ja koittaa taas päästä lähemmäs päämäärää. Joissain asioissa onnistuin hyvin, jotkut vaatii viellä opettelua kovasti. Miltään osin sato ei mennyt ihan kokonaan pieleen, mistä olen todella onnellinen.
Kansalaispiston piirit alkavat, ja olen valinnut täksi vuodeksi ensi kertaa harrastuksen, johon menen ihan yksin. Aion oppia katsomaan maailmaa eri silmin, rentoutumaan ja elämään hitaammin myös ajatustasolla. Oikein sopivat kurssit tähän onneksi löytyivät. Oppimista, uutta ja ihmeelistä on tiedossa myös talviaikaan, tämän kaiken seisahtuneisuuden ja levon lisäksi.
Hilla