Kanat on kaikki nyt siirretty, ja parvet on mietitty sellaisiksi, että molemmmilla kukoilla on oma pikkuryhmänsä kanoja talven ajan. Loisia ei onneksi löytynyt keneltäkään. Vuoden aikana parvi on elänyt jonkinverran, kun lintuja on muutama tullut lisää, joitain on laitettu pois, ja tipuja on kuoriutunut. Uudistuneessa parvessa nokkimisjärjestys on vielä hiukan hakusessa, ja siksi kokoonpanot on mietittävä, ja kanala varustettava sellaiseksi, ettei mitään suurempaa kiistaa tulisi.
Meidän molemmat kukot ovat hyvin lempeitä kanoilleen. Ruoka-aikaan kutsuvat niitä aterioimaan, ja pitävät vahtia kun kanat syövät. Kanoille tai tipuille ilkeää kukkoa ei meillä pidetä, huono luonne pakkaa myös periytymään eteenpäin, samoin kuin monilla muillakin eläimillä. Kanat olen parviin valinnut sekä luonteen, että ominaisuuksien perusteella. Rotu ei minulle ole kovin tärkeä, ja meidän kanat ovat pääosin sekarotuisia. Osa on tullut valituksi hyvinä munijoina, ja osa taas innokkaana hautojana ja tipujen hoitajana. Näin parvi pysyy tasaisen hyödyllisenä. Määrällisesti meillä ei ole montaa kanaa, mutta jokainen on rakkaudella valittu, ja tärkeä.
Kanaparvet ovat tilassa, joka on jaettu kahteen osaan. Kanoja on kuitenkin sen verran vähän, etten halua että kukoille tulee riitaa. Paras tapa säästyä suuremmilta mekkaloilta, on siirtää kaikki linnut kerralla yhteen, jottei yksikään ole valmiiksi mieltänyt kanalaa reviirikseen. Tätä mahdollisuutta kaikilla ei tietysti ole, mutta meillä onneksi on kanoille useampia tiloja, ja kaikkien siirtäminen uuteen yhtä aikaa on mahdollista. Havuja sahasin pihakuusesta reilusti, ja sidoin oksia seinän vierille ja katosta roikkumaan “väliseiniksi”, jotta toisillee vieraat kanat näkevät kyllä toisensa, mutta ovat silti ikään kuin erikseen. Muutaman päivän ajan seurasin heitä tarkemmin, jottei ketään enempää kiusattu. Hyvin meni, ja he alkavat tottua uuteen tilaansa. Munia tulee aina hiukan vähemmän muuton jälkeen, mutta se taaantuu pian. Kylmään vuodenaikaan kanat muutoinkin munivat vähemmän.
Sieniä tulee yhä reilusti! Huh, miten suuri sato on tänä vuonna ollut! Meillä ies on se joka tuntee kaikki sienipaikat, ja on innokkaampi kerääjä. Minä pakkaan metsässä enemmän haahuilemaan, ja ihastelemaan lasten kanssa kauniita kiviä ja hassusti kaartuvia puiden oksia. Kiitos kuitenkin miehen, kuivuri on taas muutaman päivän ajan hurissut, ja sieniä on saatu säilöön. Ollaan tehty aivan mahtavia sieni ja lammas ruokia. Mieletöntä.
Tomaattia ja basilikaa tulee aina vaan kasvihuoneesta. Syksy on ollut lämmin ja venyy aina vaan -ei yhtään haittaa, kyllä näitä mielellään syö!
Kaunista syksyä!
Hilla