Kansalaisopiston toiminta on pyörähtänyt täyteen vauhtiinsa. Puutyöpiirissä vasarat paukkuvat, ja kankaankudontakurssilla kangaspuut laulavat.
Lasten satubaletissa nähdään ihastuttavia pyörähdyksiä, ja saksan kielen kurssilla opitaan kielen lisäksi uutta kulttuuria. Jumpassa nostetaan polvea, ja zumbassa laitetaan peppu pyörimään.
Laitilassa, Uudessakaupungissa, Pyhärannassa, Taivassalossa, Kustavissa ja Vehmaalla toimivan Vakka-opiston monipuolinen kurssitarjonta tavoittaa noin joka viidennen toiminta-alueensa ihmisistä. Korkea osallistumisprosentti osoittaa kansalaisopiston tärkeyden.
Ihmisten aktiivisuus ei kuitenkaan takaa toiminnan laajuutta. Noin puolet opiston toiminnan kuluista katetaan valtion tuella, jonka pelätään tulevina vuosina laskevan.
Laitilassa kansalaisopisto on aina ollut riippuvainen valtion tuesta. Laitila 1900-luvulla -teos kertoo, että laki kansalaisopistojen valtionavusta vahvistettiin vuonna 1962. Saman vuoden syksyllä aloitti Laitilan kansalaisopisto ensimmäisen lukukautensa.
Kansalaisopistojen toinen tärkeä tulonlähde, kunnat, eivät ole tiukkoina talousaikoina itsestäänselvyys. Laitila pienensi säästösyistä maksuosuuttaan ensi vuodelle.
Vakka-opisto on lähes ainut toimija, jolla on toimipisteitä niin kuntien keskustoissa kuin kylissäkin. Toiminnan säilyttäminen hajautettuna on arvostettava ominaisuus nykyajalle tyypillisen keskittämisvimman pyörteissä.
Kansalaisopisto edistää ihmisten fyysistä ja henkistä hyvinvointia tarjoamalla pienellä kustannuksella mahdollisuuden itsensä kehittämiseen. Opisto lisää yhteisöllisyyttä ja sivistystä sekä vaalii erityisesti paikallista kulttuuria.
Kansalaisopiston tulovirran ehtyminen johtaa kurssien vähenemiseen. Investoinnit opiston kautta ihmisten hyvinvointiin saavat aikaan suuria taloudellisiä hyötyjä verrattuna siihen, mitä toiminnan supistuksilla menetetään.