Laitilassa nikkaroidaan parhaillaan kovalla tohinalla ensi vuoden budjetin raameja. Työ alkaa olla hyvällä mallilla, pitäisihän valmistakin olla jo marras-joulukuussa.
Tuskan aiheena kunnissa yleisemminkin on se, että sen paremmin rahaa kuin henkilöstöäkään ei ole luvassa lisää, vaikka esimerkiksi erilaisille hoiva- ja hoitopalveluille on väestön ikääntyessä tarvetta yhä enemmän.
Haasteellinen tilanne näkyy muun muassa siten, että viime vuonna Suomen reilusta 300 kunnasta noin kolmannes päätyi korottamaan tuloveroprosenttiaan. Laitilassa veronkorotusta ei tehty, mutta korostettiin, että paineet korotukseen vain siirtyvät vuodella. Ensi kuussa laitilalaisvaltuutetut päättävät jatkaako Laitila nykyisellä veroprosentilla 20,25.
Veroratkaisut eivät ole mikään jatkuvaa rahavajetta paikkaava ratkaisu, joten kunnissa mietitään kustannusten suitsimiseksi erilaisia rakenteellisia ratkaisuja.
Laitilan ja Rauman kuntaliitosneuvottelujen aikana on muistutettu, että kuntien menestykseen vaikuttavat keskeisellä tavalla myös tekijät, joihin kunnat itse eivät juurikaan voi vaikuttaa. Tällaisia ovat muun muassa kunnan toimintaympäristö sekä sen asema seudulla. Onkin arvioitu, että vain noin 20 prosenttia kunnan menestyksestä selittyy johtamistaidoilla sekä muilla kunnassa tehtävillä toimilla, valinnoilla ja ratkaisuilla.
Mielenkiintoista on, että Laitilassa esimerkiksi työttömiä on keskimääräistä vähemmän ja työpaikkaomavaraisuus on hyvä. Yksi Laitilan ongelma on eläkkeelle jääneen kaupunginkamreerin Matti Uotisen esiin nostama seikka: kaupungin veronmaksajat ovat pieni- tai keskituloisia, jolloin vuotuinen verokertymä jää maltilliseksi.
Monen kunnan ahdinkoon on keskeisesti vaikuttanut se, että valtion niille asettamat velvoitteet eivät ole vähentyneet, vaikka valtionosuuksia on selvästi leikattu. Olisikin karkeaa yksinkertaistamista väittää kuntien ongelmia vain niiden omaksi syyksi.