Kekrin aikaa ja pakurin kuivaamista

0

Kekri on vietetty, ja uusi vuosi alkaa. On mukava ottaa talvi ja pimeä vastaan rauhoittumisen ajatuksella. Vuoden sato on tallessa ja sitä on aika juhlistaa. Kiireet rauhoittuvat, ja ehtii keskittyä sisällä tehtäviin töihin enemmän. Maalla pimeä aika on jotenkin niin paljon enemmän elämässä läsnä, kun katuvaloja ei ole. Ajatus kekristä on valaissut minun näkemyksiäni talvesta ja sen tarkoituksesta.

Meditaatiokurssilla puhuttiin irtipäästämisestä ja hetkessä elämisestä, se sopii mainiosti tähän aikaan. Nyt on hyvä päästää irti vanhasta, negatiivisesta joka kuluttaa omaa energiaa, ja levätä ja kääntä puhdas sivu. Hiljattain luin eräästä kiinalaista lääketiedettä käsittelevästä kirjasta vanhan ja viisaan tarinan, joka meni suunnilleen näin: Kaksi munkkia olivat jalkaisin pitkällä matkalla erämaassa. Joen reunalla he tapaavat heiveröisen naisen, joka ei pysty ylittämään jokea voimakkaan virtauksen vuoksi. Toinen munkeista kantaa naisen joen yli, ja laskee hänet vastarannalle. Muutaman tunnin ajan hiljaisuudessa käveltyään toinen munkeista puuskaisee: ”Kuinka saatoit kantaa naista?! Mehän emme saa edes koskea naisiin!” Naista kantanut munkki vastasi rauhallisesti: ”Minä jätin naisen rannalle. Sinä näköjään kannat häntä edelleen mukanasi.”
Tämä on loistava tarina siitä, miten me kannamme mukana aivan turhaa ajatuslastia, jolla ei ole merkitystä, mutta joka kuluttaa meiltä energiaa, jos annamme sen tehdä niin.

Mieheni tekee metsurin töitä, ja puut on meille molemmille tärkeitä. Hän tuo minulle metsästä joskus kauniin muotoisia puukiekkoja, joita minä saatan joskus käyttää johonkin -tai sitten en, mutta rakastan niitä silti. Nyt hän toi metsästä kotiin suuren kimpaleen pakuria. Pakuri on lahoittajasieni, jota kuivataan ja käytetään terveystuotteena. Siitä mm. keitetään teetä. Pakuri on melko kovaa, ja kaksi iltaa minä istuin sitä vuolemassa pienemmäksi kuivatusta varten. Pakuria voi säilöä hiukan isommissakin paloissa, mutta itse tykkään enemmän jauhemaisesta koostumuksesta.

Olen ollut pakuristani kovasti iloinen. Juon teetä päivittäin, ja mikä sen parempaa kuin tee, jolla on terveysvaikutuksia! Määrällisesti meillä on jauhetta nyt aika tavalla, mutta onneksi minun sukulaiseni arvostavat luonnontuotteita korkealle -joululahjanahan tämä on mitä mainiointa! On hienoa päästä vieläkin säilömään ja kuivaamaan -täyttämään kaappeja luonnon antimilla.

Metsä teki pakurin, mies teki puukon, ja minä teen jauheen. Hieman sotkuista, mutta terveellinen lopputulos!
Metsä teki pakurin, mies teki puukon, ja minä teen jauheen. Hieman sotkuista, mutta terveellinen lopputulos!

 

 

Syystuulia,

Hilla