Kuka päättää väärästä huumorista?

0
Toisia kiinnostaa, toisia ei - ilmeestä sen näkee. Toiset ovat itse oman elämänsä sketsihahmoja.
Toisia kiinnostaa, toisia ei – ilmeestä sen näkee. Toiset ovat itse oman elämänsä sketsihahmoja.

Televisiossa näytetään taas pehmeet touhuu ja ollaan ehkä vähän tuhmia, sillä Putouksen kuudes tuotantokausi lähestyy loppuaan MTV3:lla. Viime kauden koomikkoryhmä vaihtui uuteen, ja ohjelman raikas ilme on saanut monet tyytyväisiksi. On myös niin sanottuja kukkahattutätejä. Millaista on hyvä huumori?

Viime jakson uutiskatsauksen lopulla kaksi naiskoomikkoa mutapainivat vähillä vaatteilla ja teennäisesti. En ollut kovin vaikuttunut. Seuraan televisio-ohjelmia vain sivusilmällä, mutta olisi tosi hienoa, jos joku keksisi sellaisen huumorin alueen, jolla ei tarvittaisi paljasta pintaa, alatyylisiä vitsejä tai kohtuuttoman halventavia letkautuksia. On ihmisiä, jotka ovat sitä mieltä, ettei Putous ole tällaisena lasten silmille sopiva. Itse en ole vielä kasvattanut yhtään lasta. Kuvittelen, etten haluaisi opettaa lapsilleni huumoria, joka laskee leikkiä vääristä asioista ja aiheuttaa turhaa mielipahaa. On juttuja, joita ei sovi kertoa vitseissä. Putouksen vaikutukset pieniin katsojiin eivät onneksi ole tainneet olla dramaattisia?

Kosketuspintani huumorista kumpuaa lähinnä yläasteen äidinkielen tunneilta, televisio-ohjelmista ja perheeni ironisesta huulenheitosta. Myös ystävien kanssa sisäpiirijutut ovat hassuja, omia asioita, joille kukaan muu ei voi nauraa. Asiayhteydestä irroitetut lausahdukset ja faktat yhdistettyinä uuteen tilanteeseen luovat oman maailman. Kannatan ehdottomasti hauskojen juttujen keksimistä ja kertomista!

Yksi koulumuistoistani liittyy äidinkielen tuntiin, jolla puhuttiin siitä, mistä vitsaillaan. Se oli kaikin puolin kiusallinen tunti, sillä typerät asiat naurattivat kauheasti. Tunnista jäi lähinnä mieleen sana pieru. Nauraminen yhdistyy usein noloihin asioihin, sillä huumorin tehtävä on keventää tunnelmaa. Siksi myös traagisista tapahtumista ja yhteiskunnallisista asioista keksitään hauskoja juttuja. Se on normaalia. Haluaisin silti tietää, mitä hauskaa oli kahden naisen kissatappelussa. Mikä nauratti?

Huumori on vaikea laji. Itse olen aivan pulassa, jos minun täytyy keventää tilannetta, ja hauskat jutut syntyvät lähinnä vahingossa. On hienoa, että televisiossa, niin Putouksessa kuin muissakin ohjelmissa, syntyy myös ajankohtaisia ja nauruhermoon kolahtavia vitsejä. Komiikan avaimia ovat ehkä vitsin ajankohtaisuus, mielenkiintoinen puhetyyli, kielen käyttäminen värikkäästi ja oikeaan aikaan osuneet eleet. Tietynlainen hienotunteisuus olisi hyvä säilyttää kaikessa huumorissa.

Putouksen uusilla näyttelijöillä on ollut painava taakka nostettavaksi omille harteilleen. Loordi Lallyn sanottiin halventavan ylipainoisia, ja Svetlana Rönkön venäläisyys kiinnostaa ihmisiä. Salme Pasin letkautukset purevat joihinkin, ja Kissi Vähä-Hiilarin dieetit työntävät yleiset laihdutuspohdinnat hetkeksi syrjään.

Meitä on jokaiseen junaan – niin hahmoja kuin tosielämän ihmisiä.