Heti kun vuosi vaihtui alkoi multasormea pakottaa. Keittiön ikkunasta huomaa katselevansa takapihan kasvimaata useammin sillä ajatuksella, että mitä mihinkin kannattaisi istuttaa, mille tarvitaan lisää tilaa, ja mitä voisi jättää pois. Viime keväänä kylvettyjen siementen pusseja täytyy selata ja muistella mikä menestyi ja mistä voitaisi koittaa toista lajiketta. Kasvimaan kanssa minä nautin pitkällisestä suunnittelusta ja ajan kanssa asioiden läpikäymisestä.
Jouluna saatiin kunnolla lunta ja lämpötilakin laski parhaimmillaan -21 asteeseen meidän nurkissa. Oli mukava saada luminen pakkasjoulu. Oviverhojen, korjatun leivinuunin ja umpeen lyödyn yläkerran ansiosta lämpö sisällä pysyi paremmin kuin aiempina vuosina. Myös navetalla on lämpö pysynyt ennätyshyvin, edes kylmimpänä yönä ei tarvinnut laittaa lämpölamppuja palamaan. Tästä saan omalta osaltani kiittää lampaita, jotka lämmittävät aika hyvin.
Eläinten elämänlaadusta huolehtiminen on aika tärkeää näin talvisaikaan, kun heillä ei ole ulkoiluun samanlaista mahdollisuutta. Lampaille syöminen on maailman tärkein puuha, ja havut tarjoavat mukavaa vaihtelua heinänsyöntiin, kun ruohoa ei ole syötävänä. Kanoille on lampaita helpompi keksiä ajanvietettä joka pitää heidät stressittömänä. Jo heinätukun lattialle heittäminen saa heissä aikaan iloista kurinaa ja kuopimistarvetta. Mukaan kun heittää kourallisen kauranjyviä he viihtyvät puuhassa pitkään. Yksi tärkeä kanan viihtyvyyttä parantava asia on kylpypaikan tarjoaminen. Minä olen ratkaissut asian vauvojen ammeilla ja puulaatikolla, joihin lisään kuivaa turvetta. Kanat makaavat, venyttelevät ja pöllyttävät turvetta höyheniensä joukkoon säännöllisesti. Heillä on sisäsyntyisesti kylpemisen tarve, johon on hienoa tarjota mahdollisuus muulloinkin kuin kesäaikaan. Kesällä kanat kuopsuttavat yleensä itse maahan sopivan paikan, jossa pääsevät irtonaista maata pöllyttämään.
Kylpevä kana on kaunis katsella! Uusissa turpeissa he ovat niin iloisia, ja kurisevat ja pörhentelevät, venyttävät koipiaan.
Ensi vuonna karitsoivat uuhet ovat viettäneet aikaa pässien kanssa, ja poistoon menevät viime vuoden karitsat on valittu. Viime kesän kukkopoikia on teurastettu, ja taas on yksi kana littanana pesässä tipuhaaveissaan. Vielä on tottumista siihen, että talvella ruuan eteen ei pysty tekemään niin paljoa. Keräilyvimma on niin tiukassa, ja pahenee vaan, kun säät ovat leutoja. Mutta elämä hidastuu talvella, niin sen kuuluu mennäkin. Teetä ja villasukkia!
Omavaraisempaa elämää kohti voi kuitenkin kävellä muilla elämän alueilla. Niillä pienillä askelilla. Kovasti koitan päästä eroon erillaisista kemikaaleista. Meikkaaminen on harventunut huomattavasti, ja menossa on kokeilu luonnonmukaisemmasta hiustenpesusta. Shampoopesuista alkaa olla kohta kuukausi. Pesussa olen käyttänyt mm. kanamunaa, soodaa ja nokkos- sekä siankärsämövettä. Vielä päänahka ei ole tasapainossa asian kanssa, täytyy antaa ajan kulua. Olen lukenut paljon shampoopesuista irti päässeiden kirjoituksia, ja vakaasti uskon, että hyvä tästä tulee. Onneksi hiukseni eivät ole koskaan olleet kovin rasvoittuvaista laatua, joten olen pärjännyt niiden kanssa oikein hyvin. Sen huomaa heti, että aina kovin ohuen oloiset hiukseni vaikuttavat heti runsaammilta. Jospa uudenvuoden lupaukseni olisi elää koko vuosi ilman shampoota!
Ravintorikasta uuttavuotta jokaiselle!
Hilla