Kelit ovat pysyneet melko leutoina. Klapit näyttävät riittävän paremin kuin hyvin tänä talvena. Kun katselee puuhuoneeseen on vaikea uskoa, että jo mennään tammikuun puoliväliä. Se on iloinen juttu, ei tarvitse kitsastella lämmityksen kanssa sitten kevään puolella. Pakkasvahteja lukuunottamatta pattereita ei ole tarvinnut kylmimmilläkään laittaa päälle. Se säästää aika tavalla sähkölaskussa. Leudolla talvella on hyvät puolensa.
Hiukset ovat olleet ilman shampoopesuja nyt joulukuun alusta asti. Parhaaksi pesuaineeksi on osoittautunut ehdottomasti kananmunan keltuainen. Kokonaisella kananmunallakin voisi pestä, mutta tykkään sen verran lämpöisestä pesuvedestä, että valkuainen pakkaa jämähtämään hiuksiin! Soodaa olen aavistuksen lisännyt välillä keltuaisen joukoon. Se on aika tujua tavaraa, joten en aio sitä käyttää muuten, kun nyt alussa. Rasvoittuminen on tasoittunut entisestään, ja uskon että koko vuosi ilman shampoota on ihan mahdollinen! Ihan kaunis ja mukava ajatus, että kanat tekevät minun shampooni, taas yksi asia josta olla heille kiitollinen.
Kaupassa huomasin, että siementen myynti on taas alkanut. Varma merkki siitä, että ollaan menossa kohti kevättä! Esikasvatuksia voi jo alkaa miettiä pikkuhiljaa. Ei toteutusmielessä, mutta lähinnä sitä missä kasvattaa, miten paljon mitäkin, ja sellaista. Itse tilasin siemeniä mukavan nipun. Yrttejä vähemmän selvästi kuin viime vuonna. Olen niin mielelläni metsässä, että huomasin viime kesänä nauttivani paljon enemmän villiyrttien keruusta, kuin kasvimaalle istutettujen nyppimisestä. Muutenkin koitan keskittyä saamaan hyvän sadon niiden juuresten ja vihannesten osalta joita tiedän että syödään runsaasti, ja kokeilen vähemmän vieraampia. Ensi kuussa voi jo laittaa tomaatin siemenet multaan, siihen ei ole pitkään!
Ponin ja aasin kanssa tämä nollissa huiteleva keli on hiukan hankala. Liukkaus estää metsätiellä kävelemisen, ja joinain päivinä ei ole metsälaitumellekkaan päässyt. Ostin ponille kunnon valjaat, joilla aletaan treenata vetämistä enemmän, kun kelit antaa myöden. Haaveilen lumitöiden tekemisestä, risusavotasta ja muista metsätöistä hänen kanssaan. Ponin länget vaan tarvisin ennen raskaampia töitä. Ne onkin jo vaikeampi hankkia, suomessa länget pääosin teetetään ammattilaisella. Länget on yleensä puusta tehdyt ja ne tulee hevosen kaulan alaosaan lapoja vasten. Niillä hevonen pystyy helpommin vetämään raskaampia kuormia, ja länget on osa nimenomaan työvaljaita. Kunnon leveällä rintaremmilläkin pääsee jo melko pitkälle, mutta kovemmassa työkäytössä tarvitaan länkiä.
Nyt on ensisijaisen tärkeä kuitenkin päästä kunnolla harjoittelemaan ja kulkemaan. Metsälaitumella poni on onneksi saanut vallan kulkea epätasaisessa maastossa, ja nostella jalkojaan. Minä pistän heidät ruokinnan avulla käyttämään koko laidunta, etteivät vaan jäisi paikoilleen seisomaan. Kaviokkaat on luotu kahteen asiaan; syömään ja kulkemaan. Maneesi olisi ihan hieno olla näin talven juoksutteluja ja kunnossa pysymistä ajatellen, mutta luulen että tyydyn vaan haaveilemaan hokillisista bootseista ensi talveksi.
Pikkupakkasta ja tuulispäivää toivottaa
Hilla