Vuosi 2015 on Kirjan vuosi, joka kulkee teemalla Kirjan vuosi – kirjan vuoksi. Tavoitteena on kääntää laaja-alaisesti katse kirjaan ja lukemiseen.
Suomalaiset pitävät itseään mielellään lukijakansana, mikä pitääkin paikkaansa: Euroopan yhteisöjen tilastotoimisto Eurostatin tutkimus kertoo, että suomalaiset ovat ruotsalaisten ohella Euroopan ahkerimpia lukijoita. Niinpä ei lienekään erityinen yllätys, että suomalaiset ovat myös innokasta kirjastokansaa. Itse asiassa suomalaiset käyvät kirjastossa eniten kaikista EU-maiden asukkaista.
Miellämme kirjastot yhdeksi olennaiseksi julkiseksi palveluksi ja meillä onkin suhteellisen laaja kirjastoverkko. Yleisiä kirjastoja on Suomessa noin 900 ja tieteellisiä kirjastoja, joita esimerkiksi yliopistojen ja ammattikorkeakoulujenkin kirjastot ovat, on puolestaan noin 700.
Laitila limittyy mielenkiintoisella tavalla Suomen kirjastohistoriaan, sillä vuonna 1938 pitäjässä otettiin käyttöön Suomen ensimmäinen maalaiskuntaan rakennettu erityinen kirjastotalo. Sen mahdollisti laitilalaissyntyisen teollisuusneuvos Kustaa Hiekan tekemä rahalahjoitus.
Kirja ja lukutottumukset ovat Kustaa Hiekan ajoista melkoisesti muuttuneet. Mielenkiintoista on, miten sähköinen kirja tulevaisuudessa valtaa markkina-alaa. Sellaista rynnistystä se ei kuitenkaan ole tehnyt, mitä menneinä vuosina hurjimmissa ennusteissa uumoiltiin: pari vuotta sitten digikirjojen osuus kaikista myydyistä kirjoista oli nimittäin vain 0,1 prosenttia.
Kirjallisuus tuntuu saaneen uutta nostetta viime vuosina yhteiskunnallisten ilmiöiden, historian ja poliittisten kuohujen kuvaajana. Suuryleisöstä Suomessa nauttivat myös esimerkiksi eri kaupungeissa järjestetyt kirjamessut, mikä sekin osaltaan kertoo kirjallisuuden ja lukemisen merkityksestä.
Saattaakin hyvin olla, että kirja on aivan yhtä pidetty kaveri kuin ennenkin, mutta se on saanut houkuttelevia kilpailijoita. Aika näyttää, miten kirja – paperinen tai digimuotoinen – pitää pintansa sähköistyvässä maailmassa.