PS. Äitienpäivä, voisitko ensi kerralla olla yhtä hyvä? Siis tarkoitan, voisitko sinä, äiti, taas lohduttaa, kun tuntuu, että koko maailma kaatuu niskaan? En löytänyt sopivaa lahjaa äitienpäiväksi, ja olen siitä pahoillani. Kuun kyllä voisin tuoda taivaalta, mutta sekin on niin kaukana. Ensi vuonna uudestaan. Nyt minä tarvitsen sinua.
Äitienpäivä herättää keskustelua ja nostaa pinnalle tunteita, sillä äidit ovat aika merkityksellisiä ihmisiä, jotka ovat näkyvillä joka hetki lapsissa, keskusteluissa ja ympäristössä. Jokaisella meistä on äiti, ja äitejä on erilaisia. Äitiys on herkkä aihe niin kuin moni muukin juttu ihmisyydessä, ja äitinsä menettäminen tai huono suhde häneen ovat tosi arkoja puheenaiheita.
Ihmiset helposti vertaavat itseään toisiinsa. Kuinka moni ymmärtää, että maailmassa on yhtä monta tapaa kuin on tekijääkin? Ei ole yhtä ainoaa oikeaa tunnetta kokea äiti-lapsi -suhde, eikä mikään niistä ainakaan ole väärin tai valetta. Joskus elämä on tosi syvältä. Varmaan kaikki haluaisivat rakastavan äidin, ja äitinä olisi varmasti rakkautta ruokkivaa ja mieltä lämmittävää, jos saisi rakkaudentunnustuksia omalta lapseltaan. Voisin kuvitella näin, mutta kuten sanoin, elämä on joskus tosi syvältä eikä ollenkaan yksinkertaista.
Kaikki ihmiset tarvitsevat huolenpitoa. Me olemme tarvitsevia olentoja. Ehkä siksi parhain asia vanhemmissa, lapsissa, ystävissä ja sukulaisissa on heidän tarjoama apunsa ja välittämisensä, jotka pitävät ihmisen, myös äidin, tarpeeksi pinnalla, jotta kykenee rakastamaan ja ottamaan apua vastaan. Äidin lisäksi muillakin ihmisillä on suuri merkitys, ja jos äitiä ei ole, minusta olisi miellyttävä ajatus, jos voisi kiittää sellaista ihmistä, joka elämässä on tuntunut sellaiselta äitihahmolta. Ja onhan sellaisia ihmisiä, vaikka olisi oma äitikin.
Äitienpäivä voi siis olla mukava ja pieni, juhlallinen traditio sekä myös tunteisiin vetoava myyntikikka tai joka vuosi kulman takana vaaniva mörkö. Millaisen haluamme tehdä siitä? Ei sitä tarvitse viettää sen kummallisemmin. Me leivoimme kakun, tai äiti leipoi, koska kukaan muu ei jaksanut tällä kertaa. Söimme sen yhdessä ja laskimme tapamme mukaan leikkiä kahvipöydässä asiasta jos toisesta. Ei tullut kiusallisen hiljaista, vaikkei minulla vielä edes ollut antaa lahjaa äidille, ja hän sai leikata ensimmäisen palan kakusta. Joku toinen päivä me kaikki muut siivoamme, kun äiti, yksi elämäni tärkeimmistä ihmisistä, saa levähtää ja vaikkapa nauttia ratsastamisesta luonnon keskellä.