Kasvikuivurilla on ollut töitä. Vähän sadepäivät haittaavat keruuta, mutta niiden välissä on ehtinyt saada ihan mukavasti kuivattavaa. Mustaherukan lehdet, nokkoset ja pienet ratamot ovat olleet kuivausvuorossa. Hitaasti mutta varmasti purkkeja täyttyy. Nuoria nokkosia on tällä hetkellä helposti kerättävissä, ja olen napsinut niitä myös pataruokiin. Tuoreena nokkoset näppärästi tuovat patoihin terveellistä lisämakua. Minä lisään nuoria nokkosia muiden ainesten joukkoon ihan sellaisenaan, huuhdeltuna. Uunissa ne pehmenevät eikä suussa polttele.
Tomaatin taimet odottelee käsvihuoneeseen pääsyä. Ihan vielä ei ole niiden aika. Siirsin taimet maitopurkkeihin vasta hiljattain, joten uuden muutoksen ei tarvitsisikaan tulla ihan vielä. Ihastelkoot valoa ikkunasta tovin. Kasvihuoneesta kuitenkin olen jo paikat valmiiksi katsonut, ja ylimääräisiä kasvustoja pois riipinyt. Sitä on riittänyt! Rikkakasvien tunnistamisessa alkaa hiljalleen hiukan kehittyä. Kanat ottivat ilolla vastaan voikukan lehtiä ja kukkia.
Mansikoista kuivat osat on riivitty pois, ja kitketty pahimpia paikkoja. Osassa rikkaruohot on melkoisesti päässeet räjähtämään viime syksyn kiireiden keskellä. Joskos kuitenkin niistäkin mansikoita vielä tulisi, jos oikein ahkerasti muistaa kitkemistyötä tehdä!
Kotiportilla elämä on kokenut melkoisen mullistuksen talven ja kevään aikana, meidän nelihenkinen perheemme pieneni kolmeen henkeen, ja minä jäin lasten kanssa yksin asumaan. Ruokapuuhiin olen saanut uutta potkua, kun päätäntävalta on omissa käsissä, mutta joissain asioissa on tulevaisuudessa kovasti opeteltavaa. Traktoria en osaa käyttää, ja pelloilta heinä taitaa tänä vuonna mennä hukkaan. Se on toisinaan mielessä, ja harmittaa tietysti hiukan, mutta olen päättänyt etten turhaan stressaa muutoksen harmillisista sivupoluista, vaan keskityn näihin kaikkiin lukuisiin iloihin mitä täällä on. Omaan elämäntapaan ja kartuttamaan niitä taitoja, joiden hallitseminen on nyt kaikkein tärkeintä.
Ja näihin kevään väreihin, aidan rakentamiseen ja korjaamiseen. Omaan ruokaan ja ihaniin tipuihin. Tämmöisissä nurkissa ei onni lopu!
Hilla