Koivun silmut ovat vihdoin puhjenneet! Terveellistä naposteltavaa metsäreissuilla. Silmuja voisi pakastaa jääpalamuotteihin vesikuutioiden sisään vitamiinipommeiksi, niiden keruuaika on kovin lyhyt.
Kaikki tuntuu ja tuoksuu vihreältä. Joka kevät huomaan kykenemättömyyteni tunnistaa monia rikkaruohoja, ja kasvimaalla kasvaa varmasti hiukan muutakin kuin olisi tarvis. Lipstikassa on jo paksut varret ja vaaleat tuoksuvat lehdet, raparperit myös komean kokoisia. Odotan kovasti kuivavan lipstikan tuoksua keittiössä. Keittoihin ei tarvita mitään liemikuutioita, kun sekoittaa joukkoon ripauksen merisuolaa ja murentaa kuivattua lipstikkaa. Onneksi sitä riittää varmasti koko talveksi. Paras keittoyrtti!
Kasvihuoneeseen sain istutettua ensimmäiset siemenet ja rivin perunoita -jos saisi ensimmäiset omat perunat hiukan aiemmin. Saa nähdä miten käy. Salaatti oli myös talvehtinut kasvihuoneessa, ja lehtiä alkaa olla naposteltavaksi asti. Hieno yllätys! En yhtään tiennyt, että salaattikin voi noin talvehtia. Kaikkea tällainen kaupunkilaisuudesta pois pyristelevä emäntä jatkuvasti oppii.
Vappuna sai kokonaisen lounaan tehtyä itse kasvatetuista tai kerätyistä ruuista; lammasta paistettujen voikukan nuppujen, horsmien ja nokkosen kera, jälkiruuaksi mustaherkukka-pakuriteetä. Ruoka oli hyvää ja sitä oli riittävästi. Nam.
Omat mehiläiset ovat alkaneet kiinnostaa, mutta niiden hankintaa täytyy oikein kunnolla miettiä, ja hiukan mielellään saada jotain koulutusta ennen kuin voisi ajatella. Makeaan välillä kuitenkin on himo. Minulla on salainen suhde tummaan karpalosuklaaseen, mutta hienointa olisi saada makeutuksetkin omasta takaa. Mehiläisissä on kuitenkin iso vastuu ja niiden hoito ei ole niin yksinkertaista kuin voisi kuvitella. Siksi hankintaan pitäisi perehtyä perinpohjaisesti.
Pihassa vihertää ja alkaa olla kaunista. Kovasti kaipaisin taas kukkia, mutten haluaisi ostaa. Portin pieli kaipaa kuitenkin väriä, jotain täytyy keksiä. Maalasin kiviä muutama vuosi sitten, mutta en ole vielä päässyt perille mitä lakkaa niihin kannattaisi käyttää jotta kestäisivät. Minun venelakalla lakatut eivät ole säitä kovi hyvin kestäneet. Kiviin maalaamalla saisi kuitenkin aika hyvin väriä portille ilman kukkien ostoa. Täytyy päästää luovuus rönsyilemään! Saa nähdä mitä vielä keksii.
Väririkasta viikkoa Kotiportilta!
Hilla