Tämä kevät on aivan valtavan ihana! Linnut laulavat, ja minut on useamman kerran yllätetty silittämästä pihlajan silmuja opiston päärakennuksen takapihalla. Saatan istua kivellä tai penkillä ja soittaa uutta ukuleleani, sitä samaa sointujonoa kerta toisensa jälkeen eri rytmeissä – valssia ja jotakin muuta. Viikon paras juttu oli kymmenen kilometrin kävely auringossa. Hieno kevätsade ripsautteli tänään pilkkuja kuivaan asvalttiin, ja saimme nauttia liikuntatunnista kivassa kelissä. Pelasimme sählyä ja haaveilimme vadelmista ja valkosuklaakastikkeesta, koska ah, kesä on tulossa. Samalla toki keskityimme puolustamaan omaa maaliamme henkeen ja vereen, mansikanmaku suussa. Jostakin syystä liikuntatunnit juuri ennen kesälomaa jäävät parhaiten mieleen.
Kaiken tämän jälkeen parasta on edelleen linnunlaulu. Vielä hauskempaa on se, että tiedän ensi kesänä kuulevani sitä entistä paremmin ja herkemmin, sillä minä muutan perheeni kanssa maalle, siis todella maalle! Onhan Laitila koko lailla täynnä peltoja ja luontoa, mutta kun muuttaa oikein sen luonnon keskelle, ikiomaan taloon, niin ei voi muuta sanoa kuin, että nyt ollaan asian ytimessä. Eikä mikään tosiaan ole sen hauskempaa.
Linnut ovat kovin kauniita ja runollisia olentoja. Niistä keksisi vaikka mitä sanottavaa. Niitä ihaillaan, koska ne ovat niin vapaita, ja lentäminen on aina kiehtonut ihmisiä. Turhaan joku muuten olisi keksinyt lentokoneen. En ole lintubongari, vain yleisimmät lajit tunnistan, mutta tänä kesänä haluaisin todella tietää, millaisia sirkuttajia on maailmassa olemassa. Minulla on kyllä valtavasti muitakin kesäsuunnitelmia. Haluaisin kirjoittaa kirjan. Katsotaan, se voi olla, että kirjoitan fiktiivisen omaelämäkerran siitä, kuinka muuttaminen on syvältä ja elämä kaukana keskustasta tylsää.
Juuri tämän takia minä pidän haaveisiin uskomisesta. Kun jotain oikein pyytää, niin sen saa, mutta yleensä saa niin paljon enemmän, ettei sitä voi käsittää. Kaikkeen liittyy aina hankaluuksia, ja ehkä olen joskus aikaisemminkin kirjoittanut ja ihmetellyt, millainen maailma olisi, jos kaiken saisi ilmaiseksi. Elämä ei ole helppoa eikä kohtele reilusti. Se kohtelee juuri niin kuin haluaa ja yleensä siten, kuin on kaikkein vaikeinta. Sillä tavalla saa kuitenkin enemmän.
Kyllä välillä mietin, kuka tätä elämää jaksaa paahtaa. Kun herää aamulla, ja vaikka ei huvittaisi nousta, pukee itsensä ja koskettaa poskeaan: ”Hyvä, sinä”, niin itse asiassa se on ihan riittävästi herättämään tunteita ja aloittamaan uusi päivä. Askel kerrallaan jaksaa paremmin, ja jos ei jaksa, apua saa pyytää. Tiedän, ettei tämä ole näin yksinkertaista, ja välillä tuntuu, ettei ymmärrystä ja apua saa mistään. Vertaistuki on kuitenkin mahtavinta tukea, jota on saatavilla. Joka tapauksessa sinä olet aina riittävä ja hyvä aloittamaan uuden päivän.