Lipstikan tuoksuisesta keittiöstä

0

Nyt tuoksuu kotona lipstikka! Ken tykkää sen tuoksusta tietää, että nämä on ihan parhaita keväisiä kuivauspäiviä. Ovelle asti tuoksuu vahva tuoksu, koko päivän olen hengitellyt syvään.
Lipstikan kanssa kuivuu nokkosta. Sitä ei voi kuivata liikaa. Nokkonen on hyvä lisä kanojen rehun joukossa talviaikaan, vaikka ihmiskäyttöön sitä tulisi kerättyä liikaa. Olen kerännyt nokkosta kukkapenkistä. Tiedän että sitä ei ole lannoitettu, ja nokkoset hakeutuvat sinne innoissaan -tuntuu että nokkoselle parhaita kasvupaikkoja on ne, joissa sitä ehkä ei mielellään näkisi.
Peruna on noussut maanpinnalle, valtavaa!

Kuivuriin menossa, lipstikka ja nokkonen
Kuivuriin menossa, lipstikka ja nokkonen

Yksi tärkeimmistä asioista, mikä on ollut heti yksin jäämisen jälkeen opeteltava, on ollut kukon teurastus. Aiemmin minä olen hoitanu nylkemisen ja paloiksi leikkaamisen, nyt on teurastuskin tehtävä itse. Olen käynyt teurastuksia katsomassa ja opettelemassa, joten ensimmäinen kerta ei ollut kovin vaikea. Kukot ovat kasvaneet syötäväksi, ja ne korvaavat kaupasta ostetun tehotuotetun lihan.

Toinen vaihtoehto olisi ostaa liha kaupasta, ja siihen on suurempi kynnys. Lampaista olen joutunut luopumaan, koska en niiden teurastuksessa ole halukas olemaan mukana. Se oli uhraus joka on ottanut koville, lammas on ollut minulle tärkeä eläin. Mutta tärkeintä on pitää asiat sujuvina, omissa käsissä ja omaan elämäntilanteeseen sopivina. En halua olla sellainen ihminen, joka haalii itselleen liikaa tekemistä ja eläinvastuita.

Yhdestä kukosta me syödään melkein viikon verran. Lihan kulutus on aika pientä, ja pyrin tekemään kerralla useamman päivän ruokia. Se tarkottaisi 52 kukkoa vuodessa, jos syötäisi pelkkää kukon lihaa. Määrää vähennetään pitämällä säännöllisesti munakaspäiviä. Luulen että meidän perhe pärjää näillä oikein hyvin. Satunnaisesti voi ostaa lampaan tai vuohen lihaa jostain tutulta tilalta.

Mieletön selviytymisen tunne. Aurinko paistaa. Kevät.

Lipstikan tuoksuista aurinkopäivää!
Hilla