Siellä ne nyt on, tomaatintaimet kasvihuoneessa. Kaksi otti ja kuihtui pois heti muuton jälkeen, muut näyttävät elinvoimaisilta. Olen melkein ajatellut ostaa vielä muutaman taimen noiden lisäksi, ja katsoa miten eri tavalla kasvavat ja satoa tulee. Tomaatin lehdissä on mieletön tuoksu! Harmi että eivät ole terveellisiä.
Perunoita on saanut mullata. Rucola on noussut pinnalle. Siankärsämön lehtiä on tullut kerättyä teeksi ja mausteeksi. Lasten kanssa yhä nautitaan lämpenevistä päivistä, ja käydään eväsretkillä takaniityllä poimimassa voikukkaa ja ratamoa leivän päälle. He ovat ihmeissään kun voikukan nuppuja syödään. Ketunleipää he saivat myös vähän maistaakseen, ja olivat ihmeissään miten hyvää se oli. Olen erityisen iloinen, kun lapset oppivat kasvien hyviä puolia -ja myös sen että vain tiettyjä kasveja voi syödä.
Kuusenkerkkäsato alkaa olla poimittavissa. Viime vuonna keräsin aivan liian vähän, tänä vuonna aion olla tehokkaampi. Jos saisi koko vuoden tarpeet pakkaseen ja kuivattua. Kerkkiä ei saa kerätä kuin maanomistajan luvalla, minulla onneksi on nuoria kuusia metsässä sen verran, että omiksi tarpeiksi varmasti riittää. Kerkkäsiirappiakin on jo tekeytymässä ikkunalla. Sitä teen yskänlääkkeeksi.
Uusi tuttavuus tänä vuonna on pihlajan nuput. Ne ovat yllättävän maukkaita. Hiukan olen saanut maistella, ja joitain kuivasin myös. Mutta keruuaika on lyhyt ja omassa pihassa ei paljon kerättävää ole. Kiva lisä silti ruokiin, vaihtelu on aina mukavaa. En olisi osannut kuvitellakkaan, että pihlajan lehdissä on nuppuina niin hieno maku. Vasta olen muutama vuosi sitten älynnyt miten terveellisiä marjat ovat.
Aurinko on hellinyt, keruupäiviä on riittänyt. Kuivuri saa hurista päivittäin.
Villisadon keskeltä
Hilla