Kuusenkerkkäsiirappia tuli mukavasti, ja maku on ihan yllättävän hyvä. Pakastin pieninä annoksina flunssakausia varten, voi sitten käyttää yskänlääkkeenä kun on tarvis. Kerkkiä olen myös hiukan kuivanut ja pakastanu (toivottavasti tarpeeksi) sellaisenaan. Ajallaan näkee miten siirappi yskänlääkkeenä toimii, ja paljonko sitä tarvitaan. Kerkkä-aika alkaa olla ohi, vielä muutamissa pienissä kuusissa sopivissa paikoissa on kerkkiä kerättävissä.
Sateet ovat piiskanneet kasvimaata. Kastelua ei ole tarvittu. Perunat kasvavat kohisten, olen muistanut mullata heitä ja jutella heille. Tilliä kasvaa viimevuotisista siemenistä suurina tuppoina.
Omenapuut ovat kukkineet, perunat aloittelemassa. Maassa on perunan lisäksi porkkanaa ja kurpitsaa. Koitan valkoisia porkkanoita tänä vuonna. Viime vuonna lilat porkkanat olivat hiukan pettymys, vaikka se saattaa johtua myös paikasta jossa ne kasvoivat. Jos valkoisten kanssa olisi parempi onni!
Keruuhommat kärsii sateisista keleistä. Vähän tuntuu siltä, että olen jäänyt kuivaushomissa jälkeen sateiden vuoksi. Kelit ovat kuitenkin sellaiset kuin on, niille ei voi mitään. Siankärsämöissä on kohta kukkia, odotan sitä kovasti. Nokkosten siemeniäkin voi näinä aikoina alkaa kerätä. Kun tulisi niitä kuivia kelejä… Sateen hauskimpina puolina ehdottomasti on lasten lätäkköleikit, ja valtavat raparperin lehdet, joita he käyttävät sateenvarjoina, kaikesta löytää kyllä hyvää!
Kanoille ei ole mycoplasman oireita ilmaantunut, vielä elän jännityksessä kuitenkin. Monenlaisia tunteita on päässä kiertänyt, kun on ymmärtänyt sen mahdollisuuden, että omista kanoista voisi joutua luopumaan ilman omaa tahtoaan. Muutaman kanan kohdalla ajatus on aiheuttanut erityisen paljon huolta, pidempään minulla olleisiin on kiintynyt jo kovasti. Lähiviikot ja kuukaudet näyttävät mille tolalle tämän taudin kanssa suomessa päädytään.
Raparperin lehden alta,
Hilla