Koko kesän on satanut! Voi kuinka taivas onkaan ripsautellut noita raikkaita mutta märkiä pisaroita niskaamme, emmekä ole päässeet kunnolla uimaan, koska on niin kylmä. Hui, miten varpaita kirpaiseekaan ajatus 16-asteisesta järvivedestä, vaikka viime vuonna sukelsin syvyyksiin ensimmäisen kerran jo aivan alkukesästä. Ihastelin Särkijärven kalaparvia ja uin niiden joukossa, halusin kertoa kaikille, miltä se tuntui.
Nyt kuvaus sukelluksesta jäädyttäisi varmasti lämminhenkisimmänkin ihmisen sydämen, koska on vain niin koleaa ja kurjaa. Juhannus ohitti meidät kuin viima, ja jäimme nuolemaan näppejämme helteiden toivossa. ”Kesä, missä olet?” huusimme kaivoihin, vastarannoille ja perheenjäsentemme korvaan, kun tiukka yhdessäolo samassa talossa alkoi käydä ahdistavaksi.
Suotta suremme, sillä hätä ei ihan aikuisten oikeasti ole tämännäköinen! Kesä on, vaikka helteitä ei olisikaan. On totta, että auringosta saa valtavan paljon voimaa ja iloa, mutta että suomalaislasten kesälomat menisivät aivan pipariksi? Sokeripullat on tehty sokerista, niin kaikki ihanat piirakatkin. Mutta meillä on iho ja silmät ja korvat.
Juttelin puhelimessa ystäväni kanssa. Oletteko koskaan huomanneet, miten paremmalta metsä tuoksuu sateen aikana? Siitä puhuimme. Olisimme voineet laulaa oodin sateelle. Kuulostaahan se hieman tekopirteältä – sade ja sen ah niin virkistävät vaikutukset. Muttei elämä ole niin mustaa kuin valkoistakaan. Olen kaksi kertaa, ehkä useammankin, kävellyt metsässä sadeviitta päällä ja kumisaappaat jalassa. Okei, silloin ei satanut paljon, joten hyttysiä oli ihan kiitettävästi metsän siimeksessä, jossa vain satunnaisesti tiputteli pisaroita. Se, että muistan tämän epämääräisen kesälomapäivän viime vuodelta, on ihan hyvä merkki siitä, että jotain muistettavaa jäi.
Myös sateiset retket koululuokan kanssa ovat jääneet mieleen. Käydessämme koko Karkun evankelisen opiston lukio Suomenlinnassa ei haitannut, että ripotti vähän. Päinvastoin, pimeät ja kosteat käytävät sekä märät kukkulat olivat erityisen kiinnostavia, kunnes kiirehdimme väärinkäsityksen vuoksi tunnin etuajoissa tapaamispaikalle ja loppuajan etsimme vessaa. Hiukset kihartuivat harmittavaisesti, mutta vessassa oli peili ja mukana hiusharja. Illalla taisi olla jo ihan nätti sää.
Samoin metsäretket vasta upeita olivatkin, ja aina sattui sade samalle päivälle! Kyllä sitä kirosi, miksi juuri nyt piti sataa, mutta jälkeenpäin ajateltuna se olikin paljon mukavampaa kuin kärvistely auringon porotuksessa. Ainakin, jos oli hyvät varusteet. Ja olihan pakko olla, sillä opettajat ja äiti määräsivät! Oli hauska etsiä sammalia kosteassa metsikössä. Ensimmäisenä sunnuntaina Karkun evankelisella opistolla alkoi myös sataa, ja myöhemmin illalla taivaalle ilmestyi sateenkaari. Menimme sadetta suojaan rantasaunan terassille iltahartauteen. Lapsuudesta muistan yhtä paljon sadepäiviä kuin aurinkoisiakin, eivätkä ne muistot ole kaikki huonoja, edes ne sateiset kesäpäivät.
Sateessa on ihmeellistä voimaa.