Veikko Huovisen klassikkoromaani Hamsteri julkaistiin vuonna 1957. Suomi oli silloin kovin erilainen kuin nykyään: kukaan ei puhunut superfoodiesta, mutta mustikoita ja muitakin marjoja kyllä kerättiin ahkerasti talven varalle.
Huovisen kirja kuvailee mainiolla tavalla kahden miehen valmistautumista talveen: kaverukset innostuvat hamstraamaan ruokaa, säilykkeitä, villavaatteita ja monenmoista muutakin hyödyllistä, jotta nälkä ja vilu eivät iskisi kesken pimeän vuodenajan.
Monessa meissä asuu nykyäänkin pieni hamsteri, vaikka kaikkea on saatavilla ympäri vuoden eivätkä talvetkaan ole entisenlaisia. Loppukesä on hamstereiden kulta-aikaa: marjat, vihannekset ja juurekset kypsyvät ja satoa on kerättävissä pitkälle syksyyn.
Onneksi mustikassa ja puolukassa käyminen on kasvattanut taas suosiotaan nuortenkin keskuudessa. Kalliiden ulkomaisten goiji-marjojen sijasta on järkevää suosia kotimaisia mustikoita, jotka ovat tutkitusti terveellisiä.
Talven vitamiinivarastot voi toki käydä hakemassa toriltakin, jos metsäretkille ei ole aikaa tai marjastus ei muuten kiinnosta. Yksi vaihtoehto on noudattaa Arktisten Aromien tarjoamaa vinkkiä: sovi perheenjäsenten, ystävän tai kaveriporukan kanssa, kuka kerää mitkäkin marjalajit ja jakakaa sato tasan kaikkien talkoisiin osallistuneiden kesken.
Mustikoita riittää Laitilan seudulla eivätkä marjat lopu poimimalla. Laitilan Sanomien toimitus käväisi kuntoradan maastossa testaamassa, mikä menetelmä on paras mustikoiden keräämiseen ja mikä on paras tapa marjojen puhdistamiseen (sivu 10). Toimituksen kerääjäkolmikko oli yksimielinen siitä, että mustikkametsässä yhdistyvät hyöty ja huvi: tunnin metsäretkeltä saa kotiinviemisiksi vitamiineja ja mielenrauhaa.