Minä olen huono sienestäjä. Tunnistan vain vähän sieniä, ja arastelen ottaa metsästä niitä mukaan, “jos nyt kumminkin tämä on eri mitä luulen”. Kantarellit on kuitenkin niin tuttuja, että niitä on helppo ottaa mukaan missä näkyy. Yleensä niitä on näkynyt todella vähän, mutta tämä kesä palkitsee metsässä poimijan huippuhienolla tavalla -runsaalla kantarellisadolla! On ollut valtavan ihmeellistä, että aamulla heiniä laitumelle viedessä, voi kerätä taitettuun paidanreunukseen kantarellikeon. Kertaakaan en ole lähtenyt niitä varta vasten keräämään, mutta silti niitä on kertynyt pakkaseen, ja kuivurissa on hurissut useina päivinä keltaisia hyväntuoksuisia sieniä. Nyt jo tiedän, että sienissä pysytään ensi vuoden satoon asti. Siitä tulee hyvä mieli.
Metsämansikkasato on myös runsas. Monille viljelijöille kesä on ollut todella onneton, mutta metsälle ilmat tuntuvat olleen hyväksi. Ensimmäiset villivadelmat ovat kypsiä, ja niitä on lasten kanssa käyty napsimassa ilta- ja välipalaksi. Heitetään ponille lännensatula selkään, ja lapset ratsastavat vadelmapuskille. Poimimisen ajan poni nauttii polun vierustalla kasvavista kasveista, ja kyyditsee sitten vadelmista punaiseksi värjäytyneitä lapsia kotiin päin. Toivottavasti vadelmia tulee säilöttäväksi asti vielä, kunhan suurin osa sadosta alkaa kypsyä!
Mahtavaa metsässä koluamisen viikkoa!
Hilla