Helteet ovat hellineet meitä. Keruukelejä ja kuivattavaa on vielä riittänyt. Siskolleni Turun kupeeseen vien tuliaisiksi kanervankukista, kissanmintusta ja luomusitruunan kuivatusta kuoresta tehtyä teetä, elämän stressaaviin hetkiin. Kanervankukkia ja kissanminttua pidetään lievästi rauhoittavana. Kanerva ei ole jokamiehenoikeuden piiriin kuuluva kasvi, eikä sitä saa kerätä ilman maanomistajan lupaa. Onneksi minulla on sitä omassa metsässä tarpeeksi. Kanerva ei uusiudu kovin nopeasti, eikä sitä siksi suositella kerättävän suurta määrää samasta kasvista.
Monenlaiset superruuat ovat nyt muotia, niitä tuodaan kaukaa ulkomailta, erilaisia siemeniä ja jauheita. Itsekin olen maistanut joitain, uteliaisuuden vuoksi. Kuljetusmatkat ovat kuitenkin itselle vähän kynnyskysymys, ja koitan luottaa siihen, että tästä ihan läheltä luonnosta löytyy kaikki se, mitä voidaan löytää muualtakin, eri kasvin/sienen muodossa vain. Kuivasin siskolle myös ahomansikan lehdistä, nokkosen lehdistä ja siemenistä, ratamosta sekä voikukasta omaa laitilalaista viherjauhetta – parhainta superruokaa.
Perunasadosta tulee maanlaajuisestikin pieni, muidenkin juuresten kanssa kuuluu olleen hankala vuosi. Minulla on valkoisia porkkanoita ja perunoita. Puolet kasvimaasta oli liian lähellä kuusiaitaa, ja sillä puolen ei kasva edes rikkaruoho. Ei olisi uskonut, että maa voi olla liian kuiva tällaisena kesänä, mutta niin on. Tavalliset oranssin väriset porkkanat jäi siksi tänä vuonna kokonaan tulematta. Juuresten puolesta ei mennyt siis hyvin minullakaan, mutta riittää niitä meidän perheelle joksikin aikaa.
Puolukat ovat viittä vaille valmiita! Odotan puolukoita ihan tosissaan tänä vuonna. Minulla on pihassa muutama isohko pihlajapuu, ja niistä tulee marjoja kourallisen verran. Viime vuonna sato oli todella runsas, ja nyt vähän harmittaa. Onneksi puolukat korvaavat happamien marjojen paikan! Niitä on kerättävä mahdollisimman paljon. Minulla on pakastimissa marjoja todella runsaasti, mustikkaakin on tullut kerättyä todella paljon. Mutta marjojen ravintoarvoa ei voi korvata, siksi en aio pihistellä puolukoidenkaan suhteen, ja uskon että kaikki tulee kyllä syötyä. Puolukka on valmiiksi kuivemman oloinen marja kuin vaikka mustikka, ja siksi olen ajatellut koittaa puolukan kuivaamista siitä huolimatta, että muiden marjojen kanssa kärsivällisyys ei riittänyt. Jos käyttäisin uunin sijaan kuivuria ja halkaisisin isoja marjoja, jotka eivät tipahda kuivurin ritilän välistä niin helposti, niin saattaisin onnistua.
Flunssa tuntuu rantautuvan meidän taloon, lapset alkavat näyttää merkkejä sairastumisesta. Illalla laitetaan sipulin siivuja sukkiin, ja minä juon omenaviinietikkaa (lapset eivät suostu, enkä ihmettele). Vitamiinitankkausta ja laitilalaista superfoodijauhetta lautaselle! Joskos tämä vielä menisi ohi.
Hyvää hellepäivää!
Hilla