Syksyn alku vihmoo ikkunan takana, sisällä lasten kanssa syödään mansikkapuuroa ja lauletaan unilauluja. Nämä rauhalliset hetket lasten kanssa on elämässä tärkeintä. On paljon asioita, joita toivon pystyväni lapsille opettamaan. Ihan pienestä asti. Kuten vaikka metsässä kulkemisen. Tulen teon ja varovaisuuden. Mikä on ketunleipä? Mitä marjoja saa syödä? Mitä ruuan kerääminen vaatii, ja millainen ruoka on puhdasta? Miten eläin syntyy ja kasvaa, ja miten siitä tulee se liha jota syödään? Miksi taloa tuuletetaan alta kesäisin, ja koska polttopuut kaadetaan? Mitä eläimiä ei tarvitse pelätä, miten luontoa kunnioitetaan ja mihin ei saa koskea?
Minulle suurimpia ilonaiheita ovat ne hetket, kun huudan lapsia lähtemään kotiin päin metsästä ja he vastaavat “ei vielä jooko, minä kerään yhä näitä mustikoita!”. Tai kun poika kysyy sadepäivänä ikkunasta katsoessaan “muistitko äiti peittää polttopuut, siellä sataa”. Nämä ovat niitä asioita, joita he oppivat yhdistämään mielessään lapsesta asti; metsästä saa ruokaa, ja kun kesällä sataa, täytyy muistaa huolehtia polttopuista. Nämä ovat tärkeitä selviytymistaitoja omassa talossa, jos haluaa elää luonnon kanssa yhteydessä. Muun muassa näitä kokemuksia tahdon tarjota heille jo nyt, jotta ne ovat itsestäänselvyyksiä vanhempana.
Mielelläni opetan asioita rauhassa ja kiireettä. Taukohyppely vesilammikossa on sallittu, välillä voi pysähtyä itkeskelemään kompastumista. Haluan, että viivytään ja tehdään asioita ilman aikataulua. Että kaikesta jää positiivinen kaiku. Että huomaan olla läsnä. Itsellenikin jokainen päivä lasten kanssa on oppimista, sitä läsnäolon ja näkökulmien oppimista. Siksi täällä ollaan, ja siksi näitä asioita tehdään, jotta saadaan parempi ja puhtaampi tulevaisuus perheelle ja lapselle.
Metsä tarjoaa meille yhä mustikoita, mutta puolukat ovat pääosin vielä hiukan raakoja. Kypsiä löytyy sieltä täältä. Ollaan toki napsittu kaikki mitkä ollaan löydetty! Pakkaseen ei olla saatu yhtään. Olen netin ohjeilla opetellut erottamaan sianpuolukan ja puolukan toisistaan, mutta sianpuolukkaa en ole viellä löytänyt. Sen lehtiä keräisin mielelläni talteen. Olen päättänyt löytää pihlajan, jossa on enemmän marjoja kuin omissa puissani, ja kerätä niitäkin talven varalle.
Kasvien kerääminen on jo aika satunnaista, juuri mitään ei enää tule kuivattua. Ruusun terälehtiä vähän teen joukkoon. Juurien keräämisen aika onneksi on kohta! Nokkosen juuria aion kerätä ja kuivattaa erityisesti. Samoin ruusunmarjoja saa rueta keräämään ja kuivamaan. Viellä on satokautta jäjellä kylmenevästä säästä huolimatta, aivan ihanaa!
Tänään kaivoin kaapista lasten lämpimämmät kengät, ja ensikertaa mietin, pitäisikö ehkä lämittää hiukan. Kostea ja tuulinen sää saa palelemaan. Pitkästä aikaa puin sukat jalkaan sisällä. Syksy on minun lempivuodenaikojani. Eniten siksi, että pihlajanmarjat punertuvat, mutta myös siksi, että alkaa olla aika hidastaa.
Hilla