Olen lapsesta asti nauttinut musikaalisuudesta. Lauloin autossa, kun vanhemmat kuuntelivat musiikkia, ja osasin kaikki Exit-bändin biisit ulkoa. En ole koskaan löytänyt sitä omaa genreäni, ja musiikin kuuntelu on vaativaa puuhaa. Olenkin sellainen fiilistelijä, ja kaikki musiikkityylit menevät, kunhan sanoilla on tarkoitus ja rytmi on hallittavissa. Psykedeelistä musiikkia en kuuntele, lähinnä siksi, että koen niin valtavia tunteita jo aivan tavallisesta musiikista, sellaisesta, jossa toistetaan sointuja G, D ja C eikä mikään muutu. Siis jos sanat ovat hyvät. Ylennetyt sävelet saavat sydämeni väreilemään eniten.
Johanna Kurkelalta ilmestyi muutama viikko sitten uusi levy Ingrid. Pohdin muutamia hyvän artistin tuntomerkkejä. Hyvä artisti ei jämähdä, hän kokeilee uusia asioita ja hän etenee pintaa syvemmälle, jotta voi koskettaa ihmisiä. Laulan itsekin. Laulaminen tuntuu rakastamiselta. Joskus se on hauskanpitoa ja toisinaan se on itkemistä. Laulaminen on aina ollut osa elämää ja ihmisiä. Hyväksi artistiksi on tosi vaikea päästä. Harva osaa sanoittaa, säveltää ja vielä esittää kappaleita yksin, sillä se vaatii monitaitoisuutta ja tyylitajua. Siksi onkin hyvä, että meitä on moneen junaan. On niitä, jotka osaavat sanoittaa, ja on niitä, jotka osaavat laulaa ja luoda oikean tunnelman soittimilla.
Kirjoitin taannoiseen äidinkielen kirjoitelmaani aiheesta, mitä sosiaalinen media merkitsee minulle: ”Sosiaalinen media on ehtymätön uusien ihmissuhteiden lähde. Kaikkien kirjoituksieni, valokuvieni ja videoideni jälkeen minulla on joukko uusia ystäviä. Taide ja ilmaisu ovat vain välineitä tavoittaa ihmisiä ja koskettaa, ja ehkä sosiaalisen median tehtävä on juuri se.” Niin, sosiaalinen media on sitä kaikkea, mitä jaamme itse internetissä. Se on Facebook, se on blogit, se on Twitter ja Instagram. Kaiken takana on ihminen, joka haluaa jakaa itsestään jotakin. Musiikki on keskeinen osa sosiaalista mediaa.
Ingrid-levyn nimikkokappaleessa Ingridissä lauletaan: ”Pystyn nauramaan, pystyn valon tuomaan, vaikken oikeesti henkeä saa. Mä niin reipas tänään oon. Sä et nää, että matkalla oon – pimeyteen.” Johanna Kurkela ei ole itse sanoittanut kappaleitaan, mutta hän on ollut vahvasti mukana varsinkin tämän levyn tekemisessä, sanotaan iskelmä.fi:n nettisivuilla artikkelissa ”Johanna Kurkelan Ingrid-albumi on omistettu selviytyjille”, jonka on kirjoittanut Anna Poikkimäki (viitattu 25.9.2015)
Ingrid kuvastaa hyvin sitä, miltä nuorena tuntuu. Kun nyt itse olen kasvanut jo askeleita eteenpäin, voin todeta, että vaikka tekisi mieli huutaa koko maailmalle, miten sokeita ihmiset ovat eivätkä he kuuntele, niin kyllä joku kuulee hätämme. Kasvukivut ovat niitä, jotka tulee kohdata yksin. Niin kuin Johanna Kurkelan vanhemmassa kappaleessa Ainutlaatuisessa lauletaan: ”Sen tajuu vasta jälkeenpäin / Taidat aavistaa jo sen / Yksin täytyy jokaisen / polku mennä pimeään / että pystyy elämään.”