Marjastus jatkuu! Hyviä mustikoita ei oikein enää tahdo löytyä, mutta puolukat alkavat olla valoisilla paikoilla sopivan punaisia. Puolukka on kirpeä marja, mutta pyrin mausta huolimatta käyttämään sitä säännöllisesti, etenkin flunssa-aikaan tai stressaavissa elämäntilanteissa. Mustikan kanssa se on ihana makupari! Olen jättänyt pakastimeen tilaa puolukoille, ja saanut sitä täytettyä mukavasti. Puolukkasato on mielettömän runsas tänä vuonna ja keräminen on helppoa. Poimimisen iloa ei taida kauaa kestää ennen kuin pakastin on ääriään myöten täynnä.
Kuivurissa on hurissut ruusunmarjoja, nokkosta ja voikukan juurta. Ruusunmarjat laitan ennen kuivausta puoliksi, rapsutan siemenet pois (tässä en ole liian tarkka, jotain sattumia saa jäädä, niissäkin on omia hyviä aineitaan) ja kuivaan. Ruusunmarjat sisältävät runsaasti muun muassa C- ja E-vitamiinia. Voikukan juurista toivon saavani lisää ruokahalua ja voimaa maksan toimintaan.
Yksinelämisen opettelu on lisännyt omaa stressiään elämään, ja ruokahalu on siksi huono. Olen alkujaankin solakka ja siksi huono ruokahalu tekee ruumiille pahaa. Juurten keräämistä voi jatkaa vielä hyvän aikaa, ehtii vaikka mitä ennen talven tuloa. Toisinaan tunnen itseni näiden yrttipuuhien ja villiruokien keskellä hiukan noitatohtoriksi. Ajatus on itselle kuitenkin vain hyväntuulinen, vaihtoehtoista elämäntapaa ja luonnonmukaisuutta tässä kuitenkin tavoitellaan.
Muutama päivä sitten sytytin ensimmäiset tulet uuneihin. Jotkut yöt ovat olleet kylmiä, ja talo viilenee nopeasti. Talossa on neljä tulisijaa. Niitä on hyvä herätellä hiljalleen ja valmistautua viileämpään säähän. Tulessa on oma tunnelmansa, ja tuntuu hyvältä kantaa puita tupaan. Puun tuoksu ja tulen loimotus… Onni on oma tulisija makuuhuoneessa, jonka loimotukseen saa nukahtaa.
Kohta on aika tilata nuohooja ja kaivaa oviverhotkin kaapeista. Ja ehkä laittaa taas mattoja lattioille ja paksummat verhot ikkunoihin. Pitää lämpö sisällä ja sydämessä, suojella molempia.
Iloa!
Hilla